Työn sankarit – vuosilomat pitämättä ja liukumasaldot tapissa

Ei ole lainkaan tavatonta, että työpaikalta löytyy työstään niin paljon tykkääviä työntekijöitä, että vuosilomaa on pitämättä useamman kuukauden verran ja liukumasaldot ovat olleet tapissa jo vuoden, ja edelleen tehdään pitkää päivää. Mikäs siinä, kun kerran itse haluaa – ei kai työnantaja voi töistä pois tai lomalle pakottaakaan? Kyllä voi ja pitää! (Tämä voi tuntua aika absurdilta ongelmalta, mutta useilla työpaikoilla varsinkin itsenäisiä asiantuntijatöitä tekevien kohdalla tilanne voi todella olla tällainen.)

Työnantajan tulee pitää huolta siitä, että työntekijät saavat pitää vuosilomansa. Monilla työpaikoilla asiantuntijatehtävissä on käytäntönä, että vuosiloman ajankohdan saa varsin vapaasti päättää itse: työntekijä syöttää lomatoiveen HR-järjestelmään, ja esimies hyväksyy sen. Tästä seuraa helposti se, että työstään innostunut työntekijä ei toivo eikä pidä lomaa. Joskus kyse voi tosiaan olla siitä, että työ on niin mukavaa, ettei työntekijä koe tarvitsevansa lomaa. Usein taustalla on kuitenkin huoli siitä, että työt jäävät loman aikana tekemättä tai ne viivästyvät ja kasaantuvat tehtäväksi loman jälkeen. Kaikilla ei välttämättä ole sijaista – varsinkaan pienillä työpaikoilla. Esimies ei välttämättä huomaa tässä ongelmaa, koska työntekijähän jättää ihan vapaaehtoisesti lomailematta. Esimies syyllistyy kuitenkin vuosilomarikkomukseen (rangaistuksena sakkoa), vaikka loman pitämättä jättäminen perustuu työntekijän vapaaehtoisuuteen.

Lähtökohtaisesti työnantajan on annettava työntekijälle vuosiloman 24 lomapäivää lomakautena (2.5. - 30.9.) kesälomana ja ylimenevä osa lomakauden ulkopuolella talvilomana – ja lähtökohtaisesti nämä lomat on annettava yhdenjaksoisena (VLL 20 §). Tästä on mahdollista poiketa sopimalla (VLL 21 §). Juuri tällaisesta sopimisesta onkin kyse silloin, kun työpaikalla loman ajankohdan saa varsin vapaasti päättää työntekijä itse: työntekijä ehdottaa lomansa pidettäväksi vuosilomalain oletussäännöistä poiketen, ja esimies hyväksyy ehdotuksen – ja näin muodostuu sopimus.

Sopimisella on kuitenkin rajansa. Työntekijälle täytyy taata 12 lomapäivän pituinen yhenjaksoinen lomajakso, ja se on pidettävä alkuperäistä lomakautta seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Ylimenevä osakin on pidettävä viimeistään tämän seuraavan lomakauden loppuun mennessä. Sopimalla vuosiloman säästämisestä on kuitenkin mahdollista siirtää joka vuosi 18 lomapäivän ylittävä osuus talteen säästövapaaksi, jolloin sen pitämisen voi siirtää vaikka miten pitkälle tulevaisuuteen – tästäkin on kuitenkin erikseen sovittava. Silti edelleen jää se 12 lomapäivää pidettäväksi yhdenjaksoisena ennen seuraavaa lomakautta ja 6 lomapäivää pidettäväksi seuraavan lomakauden loppuun mennessä, joista ei sopimallakaan voi poiketa.

Ratkaisua kasautuneisiin lomapäiviin saatetaan hakea – usein työntekijän aloitteesta – korvaamalla lomat rahalla. Tämä ei ole oikein, vaan vuosiloma on annettava ihan lomana. Lomat maksetaan rahana – lomakorvauksena – vain työsuhteen päättyessä (VLL 17 §) ja tietyissä tilanteissa työsuhteen aikana (esim. ase- ja siviilipalvelukseen lähtevät ja pitkään sairauslomalla olleet työntekijät) (VLL 16 §).

Työntekijä on siis tarvittaessa pakotettava lomalle. Vastuu vuosiloman antamisesta ja siis siitä, että työntekijä pitää lomaa, on työnantajalla.

Pitkät työpäivät ja -viikot liukuvan työajan järjestelmässä ovat hieman epäselvempiä asioita. Jos työaika on sovittu liukuvaksi, annetaan työntekijälle mahdollisuus työtilanteen ja omien tarpeiden perusteella päättää itse työajan sijoittelusta – ja näin vastuu siirtyy ainakin osittain työntekijälle. Esim. jos on sovittu liukuvasta työajasta siten, että työaika on 37,5 tuntia viikossa, työaika sijoitetaan 6:00 ja 20:00 välille, työpäivän enimmäispituus on 11 tuntia ja liukuman enimmäiskertymä on 40 tuntia, voi työnantaja kyllä mielestäni olettaa, että työntekijä pitää sopimuksesta kiinni ja järjestää työaikansa näissä raameissa eikä mm. omin päin ylitä liukuman enimmäiskertymää.

Jos työntekijä ylittää liukuman enimmäiskertymän, voi kyse olla ylityöstä. Lähtökohtaisesti ylityö edellyttää työnantajan määräystä, pyyntöä tai ainakin suostumusta. Joskus työnantajan tietoisuus ja hiljainen suostumuskin riittää. Jos liukuman enimmäiskertymä ylittyy siksi, että työntekijällä on liikaa töitä, ja työnantaja on tästä tietoinen ja sallii työntekijän edelleen tehdä pitkää päivää, voisi ylityksen helposti tulkita ylityöksi.

Jos liukuman enimmäiskertymän ylittyminen ei johdu työkuormasta, vaan työntekijä jostain muusta syystä tai toisesta haluaa tehdä pitkää päivää, kyse ei ole ylityöstä. Mistä siinä sitten on kyse, koska säännöllistä työaikaakaan se ei voi enää olla, jos liukuman enimmäiskertymä on täynnä? Aletaan lähestyä sitä ajatusta, että työntekijä tekee nyt omin päin työtä vapaa-ajallaan. Tässä kohtaa työntekijälle tulisi tehdä selväksi, että säännöllinen työaika on nyt liukumia myöten täynnä, ja työnantaja ei missään nimessä edellytä mitään ylimääräistä venymistä. Itseasiassa työntekijää voisi työsuojelunäkökulmasta kehottaa pitämään vapaata tai tekemään lyhyempää työpäivää, jotta tämä ei kuormitu liikaa, ja jotta liukumasaldoa saadaa purettua pois.

Ylipitkiin työpäiviin ja liukumasaldon paukkumiseen haetaan niin ikään usein ratkaisua sillä, että kuitattaisiin liukumasaldot rahalla pois. Tämäkään ei ole oikein. Liukuva työaika on tarkoitettu työajan sijoitteluun eikä kertymää voi muuttaa rahaksi. Eihän kiinteästi 8-16 työskentelevän työntekijänkään pitkiä työpäiviä voi korvata rahana – tai siis voi, mutta kysehän on silloin ylityöstä, ja korvaus tulee suorittaa ylityökorotuksin :)

Oman työvoiman vähentäminen ja vuokratyövoiman käyttö

Saako työnantaja irtisanoa omia työntekijöitä ja samaan aikaan ottaa töihin vuokratyöntekijöitä – ehkä jopa samoihin tehtäviin?

Aloitetaan siitä, että koska työsopimuslain 7:1:n mukaan irtisanomiseen tarvitaan aina asiallinen syy, ovat kaikenlaiset ilmiselvästi työntekijän työsuhdeturvan kiertotarkoituksessa tehdyt ratkaisut kiellettyjä. Esimerkiksi muutaman työnantajan mielestä hankalan työntekijän irtisanominen ja korvaaminen vuokratyöntekijöillä on kiellettyä.

Seuraava tarkasteltava asia on sovellettava työehtosopimus. Jotkut työehtosopimukset (mm. Teknologiateollisuuden TES) sisältävät rajoituksia vuokratyövoiman käyttöön taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvien irtisanomisten yhteydessä.

Mikäli TES ei rajoita vuokratyövoiman käyttöä, on rajoituksia jäljellä vain työsopimuslaissa (joka on tässä asiassa kaikkea muuta kuin selkeä).

Työsopimuslain 7:3.1:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi.

TSL 7:3.2:n 1 kohdan mukaan perustetta irtisanomiseen ei kuitenkaan ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet

1. Väheneekö tarjolla oleva työ, jos joku työ päätetään teettää oman työvoiman sijaan vuokratyövoimalla ja irtisanotaan omat työntekijät? (Järkihän sanoo, ettei se työ siitä mihinkään silloin vähene, jos sen tekemistä jatkaa vuokratyöntekijä.)

2. Onko vuokratyöntekijä TSL 7:3.2:n 1 kohdan tarkoittama uusi työntekijä, josta seuraisi, että työnantaja ei voi ottaa vuokratyöntekijää tekemään sellaisia töitä, joista on juuri irtisanottu omia työntekijöitä?

Lisäksi työsopimuslain 6:6:n (takaisinottovelvollisuus) mukaan työnantajan on tarjottava työtä 7:3:ssa (taloudelliset tai tuotannolliset syyt) tai 7:7:ssä (saneerausmenettely) säädetyillä perusteilla irtisanomalleen, työvoimatoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos työnantaja tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt.

3. Jos työnantaja tarvitsee työntekijöitä takaisinottovelvollisuuden aikana, mutta ei otakaan takaisin irtisanomiaan työntekijöitä vaan täyttää tarpeen ottamalla vuokratyövoimaa, rikkooko työnantaja takaisinottovelvollisuutta?

Vastaus kysymykseen 1: Työoikeudessa vakiintuneen tulkinnan mukaan tarjolla olevan työn vähentymisellä tarkoitetaan työsuhteessa tehtävän työn vähentymistä. Tarjolla oleva työ voi siis vähentyä myös siten, että työnantaja päättää siirtyä käyttämään kyseisessä työssä vuokratyövoimaa. Kyse ei kuitenkaan saa olla tilapäisestä ratkaisusta, sillä TSL 7:3.1:n irtisanomisperusteen täyttyminen edellyttää työn pysyvää vähentymistä. Tästä seuraa siis se, että työsopimuslaki ei suojaa työntekijää työnantajan ratkaisuilta teettää työ pysyvästi muutoin kuin työsuhteessa, joten työnantajan pysyvä linjauspäätös korvata kaikki jotain tiettyä työtä tekevät työntekijät vuokratyöntekijöillä näyttäisi olevan sallittua. (Kairinen ym., Työoikeus, 2006, s. 818-819 ja s. 827.)

En näe estettä sillekään, että työnantaja tekee pysyvän linjauspäätöksen korvata vaikkapa 50 % tiettyä työtä tekevistä työntekijöistä vuokratyöntekijöillä, kunhan korvattavia työntekijöitä ei valita epäasiallisin perustein.

Vastaus kysymykseen 2: TSL 7:3.2:n 1 kohdassa uudella työntekijällä tarkoitetaan työoikeudessa vakiintuneen tulkinnan mukaan työsuhteeseen palkattavaa työntekijää. Näin ollen vuokratyöntekijän ottaminen töihin samoihin aikoihin, kun oma työntekijä on irtisanottu, ei ilman muuta osoita, että työnantajalla ei olisi ollut irtisanomisperustetta. (Kairinen ym., Työoikeus, 2006, s. 842 sekä TT 2014–185, TT 2007–103, TT 2006–65 ja TT 2006–64.)

Vastaus kysymykseen 3: Myös takaisinottovelvollisuussäännöksen työntekijällä tarkoitetaan vain työsuhteeseen palkattua työvoimaa. Työnantaja ei riko lakia teettämällä vuokratyönä työn, jota muutoin olisi pitänyt TSL 6:6:n mukaan tarjota irtisanotulle työntekijälle. Tässäkään tilanteessa lainkiertotarkoituksessa tehdyt ratkaisut eivät tietysti ole sallittyja. (Kairinen ym., Työoikeus, 2006, s. 950, Tiitinen–Kröger, Työsopimusoikeus, 2013, s. 707 ja TT 2007–6)
Työntekijäliitot ovat kuitenkin tässä asiassa sitä mieltä, että omaa työvoimaa ei saa korvata vuokratyövoimalla. Ainakin SAK ja Pro esittävät selkeästi kantansa tuottamassaan www.vuokratyoopas.fi -palvelussa, jossa on omana otsikkonaan "Omien työntekijöiden vaihtaminen vuokrattuihin". Kyseisen sivu alkaa mahtipontisesti: "Omia työntekijöitä ei saa vaihtaa vuokrattuihin".

Sivulla viitataan työnantajan voittamiin työtuomioistuimen ratkaisuihin TT 2007–103, TT 2006–65 ja TT 2006–64, mutta huomautetaan, että ne ovat olleet äänestyspäätöksiä. Lisäksi esitetään Vaasan hovioikeuden tuomio VHO 15.10.2007 S 07/322, jossa irtisanominen todettiin laittomaksi, kun irtisanotun työntekijän tilalle oli otettu vuokratyöntekijä. Sivulla viitataan myös yhteen vanhan työsopimuslain aikaiseen Turun hovioikeuden tuomioon (Turun HO 23.4.1993 S 92/49 (jolle Korkein oikeus ei antanut valituslupaa)). Tapauksessa työntekijän irtisanominen todettiin laittomaksi, kun tilalle oli otettu vuokratyöntekijä. Sivulla esitetään myös tulkinta, että työnantaja rikkoo takaisinottovelvollisuutta ottaessaan vuokratyöntekijän sellaiseen työhön, jota muutoin olisi TSL 6:6:n mukaan tullut tarjota irtisanotulle työntekijälle.

Edellä mainittuja hovioikeuksien tuomioita ei löydy netistä, joten niitä ei pysty tonkimaan tarkemmin. Sen verran googlettamalla löytyi lisätietoa, että ainakin ensin mainitussa, VHO:n tapauksessa kyse ei ollut pelkästään vuokratyöntekijän ottamisesta, vaan irtisanotun työntekijän tilalle oltiin palkattu myös yksi kiireapulainen, jolloin siis tarjolla olevan työn määrä (jos vuokratyöntekijä lasketaan tähän mukaan) oli jopa lisääntynyt hetkellisesti, ja lisäksi yksi määräaikainen työntekijä oltaisiin vakinaistettu, jos tämä olisi siihen suostunut.

Mielestäni oikeuskirjallisuudessa pitkän linjan asiantuntijoiden esittämien tulkintojen ja noiden muutaman työtuomioistuimen ratkaisun perusteella näyttää siltä, että ainakin rehelliseen liiketoimintapäätökseen perustuvat pysyvät ratkaisut siirtyä jonkun työn osalta vuokratyöhön ovat sallittuja. Mutta jos työnantaja esim. vaihtaa vain tiettyjä työntekijöitä vuokratyöntekijöihin tai käyttää vuokratyövoimaa vain takaisinottovelvollisuuden ajan, voi herätä epäilys siitä, että järjestely on tehty lainkiertotarkoituksessa.

Erilaiset työsuhteen päättymistavat

Usein työsuhteen päättymistavoiksi ajatellaan vain työsopimuksen irtisanominen ja purkaminen – ja ehkä koeaikapurku vielä omana tapanaan. Päättymistapoja on kuitenkin vielä lisää, ja vaikka netistä löytyy työsuhteen päätymistä koskevia kirjoituksia vaikka miten paljon, niin mielestäni kaikkia päättymistapoja ei ole esitelty kerralla missään.

Yleisimmät päättymistavat:

1. Työsopimuksen irtisanominen on yleisin työsuhteen päättämistapa. Irtisanottaessa työsopimus päättyy irtisanomisajan kuluttua. Työntekijä voi irtisanoa työsopimuksen ilman sen kummempaa syytä, mutta työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä (TSL 7:1). Tällaiset asialliset ja painavat syyt ovat jaettavissa kahteen kategoriaan:
• Työntekijästä johtuvat syyt: esim. työntekijä laiminlyö työtehtäviään, ei noudata annettuja määräyksiä, on luvatta poissa, alisuoriutuu jatkuvasti. Pääsääntöisesti työntekijää tulee ensin varoittaa.
• Taloudelliset ja tuotannolliset syyt – tarjolla oleva työ vähenee "olennaisesti ja pysyvästi" (TSL 7:3). Tähän kategoriaan kuuluvat organisaatiomuutokset, työtehtävien lakkauttaminen ja yhdistäminen, toimintojen ulkoistaminen jne. Vähintään 20 henkeä työllistävissä yrityksissä on ensin käytävä YT-neuvottelut.
2. Työsopimuksen purkaminen on vähän harvinaisempi ja rankempi päättämistapa. Purettaessa työsopimus päättyy samantien. Työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain "erittäin painavasta syystä" (TSL 8:1.1). Käytännössä työntekijän pitää tehdä jotain todella moitittavaa: rikkoo kilpailukieltoa, pahoinpitelee työkaverin, kavaltaa kassan tai kieltäytyy työstä varoituksista huolimatta. Myös työntekijä tarvitsee purkamiseen erittäin painavan syyn, esim. työnantaja ei maksa palkkaa tai vaarantaa tahallaan tai välinpitämättömyyttään työntekijän turvallisuuden.
3. Koeaikapurku on periaatteessa työsopimuksen purkaminen, mutta kumpikaan osapuoli ei tarvitse normaalin purkamisen edellyttämiä perusteita. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan saa purkaa työsopimusta "koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla" eikä työnantaja saa käyttää syrjiviä perusteita (TSL 1:4.4).
4. Työsopimuksen päättämisestä sopiminen on myös mahdollista milloin tahansa työsuhteen aikana. Työsuhde voi päättyä silloin vaikka samantien tai jonkun "irtisanomisajan" kuluttua. Käytännön elämän tilanteita ovat mm. YT:iden jälkeen tarjottavat eropaketit, joissa siis sovitaan työsuhteen päättämisestä korvausta vastaan, tai kun työnantajalla ja työntekijällä ovat menneet sukset ristiin ja halutaan hyvässä hengessä ja siististi päättää työsuhde. Molemmissa tapauksissa yleensä aina sovitaan, että työsuhteen päättymistä ei tulla riitauttamaan.
5. Määräaikaisen työsopimuksen päättyminen voidaan ajatella omaksi päättymistavakseen. Siinä työsuhde päättyy ennalta sovitun mukaisesti ilman sen kummempia tahdonilmaisuja kummaltakaan osapuolelta. 

 Harvinaisempia päättymistapoja:

1. Työsopimuksen purkautuneena käsitteleminen tulee työnantajalle mahdolliseksi, kun työntekijä on ollut poissa työstä 7 päivää ilmoittamatta sinä aikana pätevää syytä poissaololleen (ja työntekijälle mahdolliseksi, kun työnantaja on ollut poissa työpaikalta 7 päivää ilmoittamatta sinä aikana pätevää syytä poissaololleen – tosin tämä tulee varmaan hyvin harvoin sovellettavaksi :)). Jos nämä edellytykset täyttyvät, voi työnantaja (tai työntekijä) päättää, että käsittelee työsopimusta purkautuneena – tästä ei edes tarvitse toiselle osapuolelle välttämättä ilmoittaa mitään, mutta olisihan se ihan kohteliasta. Työnantajan käsitellessä työsopimusta purkautuneena tulee toki ryhtyä työsuhteen päättämisen edellyttämiin toimenpiteisiin, eli laittaa lopputili maksuun ja palauttaa verokortti työntekijälle. Purkautuneena käsitellessä työsuhde päättyy takautuvasti ensimmäisestä poissaolopäivästä lukien. 
2. Eroamisiän saavuttaminen päättää työsuhteen ilman kummankaan osapuolen aktiivisia toimia sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana työntekijä täyttää 68 vuotta.
3. Työsopimuksen raukeaminen on erittäin harvinainen työsuhteen päättymistapa. Raukeaminen tapahtuu, jos sopimussuhteen jatkamisen edellytykset häviävät lopullisesti, eikä se edellytä kummaltakaan osapuolelta aktiivista toimintaa, ts. raukeaminen tapahtuu itsestään. Käytännön elämässä työsopimus raukeaa, jos työntekijä kuolee tai hänelle myönnetään pysyvä täysi työkyvyttömyyseläke. Koska työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää takautuvasti, myös työsuhde raukeaa silloin takautuvasti: työsuhde päätyy sinä päivänä, josta alkaen täysi työkyvyttömyyseläke on takautuvasti myönnetty (TT 1984-81).

Raukeaminen on mielestäni mielenkiintoinen päättymistapa. Kuolema ja täysi pysyvä työkyvyttömyyseläke ovat aika selkeitä tilanteita, joissa raukeaminen on järkeenkäyvä tapahtuma. Voisiko työsopimus raueta myös esimerkiksi tilanteessa, jossa ulkomaalaisen työntekijän oleskelu- ja työskentelylupa päättyy eikä sitä saa uusittua? Tällöinkin sopimussuhteen jatkamisen edellytykset häviävät lopullisesti, koska työnteko muuttuu mahdottomaksi (laittomaksi). Lisäksi Kaupan esimiesliiton nettisivuilta löytyy Kimmo Niemisen artikkeli, jossa esitetään, että työsopimus raukeaisi myös tilanteessa, jossa työntekijä on vapautettu ehdollisesti työntekovelvoitteesta irtisanomisajaksi, ja työnantaja kutsuu/määrää hänet takaisin työhön jäljellä olevaksi irtisanomisajaksi, mutta työntekijä kieltäytyy tulemasta työhön. Onkohan kirjoittajalla käynyt kirjoitusvirhe, koska tuollaisessa tilanteessa kyse olisi kai työvelvoitteen laiminlyönnistä / työstä kieltäytymisestä, josta voisi seurata työsopimuksen purkaminen tai 7 päivän poissaolon jälkeen purkautuneena käsitteleminen?

Puolipiste

Oikeustieteen opinnot ovat herättäneet minussa valtavan kiinnostuksen hyvään kirjoittamiseen: tekstin rytmitykseen, sanavalintoihin, kielioppiin jne. Aivan erityisenä kiinnostuksen kohteena minulla on tällä hetkellä puolipiste.

En edelleenkään täysin tajua, milloin tulisi käyttää puolipistettä. Tällä hetkellä laitan puolipisteen kohtaan, johon olen ensin mallaillut pistettä, pilkkua, ajatusviivaa ja ehkä kaksoispistettäkin: piste on erottanut lauseita tai virkkeitä liikaa, pilkku liian vähän, ajatusviiva on ollut liian "rankka" ja kaksoispiste ei sopinut muuten vaan – siispä laitetaan puolipiste. Lopputuloksena se ei välttämättä ole oikeassa paikassa.

Googlettamalla puolipisteen käytöstä löytyy ohjeiden (jotka ovat osittain ristiriitaisia) lisäksi jopa hieman huvittavia kuvauksia puolipisteen "luonteesta". Tässä ovat parhaat palat:

• "Puolipiste on herkkä välimerkki, jonka käytöstä ollaan monta mieltä."
• "Puolipisteen avulla voi osoittaa asioiden yhteyksiä, rytmittää tekstiä ja saada siihen vivahteita ja vaihtelua." 
• "Oikein käytettynä puolipiste ilmaisee hienovaraisia merkityssuhteita."
• "Puolipisteellä saa aikaan monenlaisia merkitysvivahteita, ja siksi sitä on pidetty taitavien kirjoittajien tyylikeinona."
• "Puolipiste kuitenkin osoittaa lukijalle, että sen yhdistämät jaksot kuuluvat enemmän yhteen kuin tekstin muut virkkeet. Samalla puolipiste elävöittää tekstin rytmiä."
• "Puolipisteen vaikutuksen havaitsee oikeastaan vasta tarkastelemalla sillä yhdistettyjä virk­kei­tä suhteessa laajempaan kokonaisuuteen, johon ne kuuluvat, kappaleeseen." 
• "Puolipiste – pelottava vai käytännöllinen välimerkki?"
• "Puolipistettä voi käyttää tunteita ja ajatuksia herättävänä tyylikeinona tai rytmittämässä pitkää virkettä."
• "Puolipiste tuo elävyyttä tekstiin."
• "Kielikellon päätoimittaja Riitta Eronen kuvailee puolipistettä tyttömäiseksi ja tunteelliseksi. Hänen mukaansa puolipistettä voi käyttää uutistekstissäkin."
• "Monet sanovat, että vaatii musikaalisuutta ja rytmitajua, jotta sitä osaa käyttää oikein. Puolipiste tuo tekstiin elävyyttä ja vaihtelevuutta." 
• "– Kyllä siitä on ihan käytännön hyötyä, varsinkin luetteloiden erottelussa. Se myös rytmittää tekstiä, jottei siitä tule turhan tylsää ja jankuttavaa, Eronen sanoo."
• "Kaikki lukijat eivät välttämättä tunne puolipisteen merkitystä."
• "Puolipiste vaatii myös lukijalta aika paljon."
   

Nyt mieleni tekisi miltei joka tekstiin vaikka väkisin rakentaa paikka puolipisteelle, jotta saisin tekstiini "hienovaraisia merkityssuhteita", "vivahteita ja vaihtelua" ja lisäksi "elävöittäisin tekstin rytmiä". Bonuksena tekstistä tulisi myös "tyttömäinen ja tunteellinen" (tätä en kyllä ihan ymmärrä), eikä se olisi "turhan tylsää ja jankuttavaa". Lisäksihän puolipiste on "taitavan kirjoittajan tyylikeino", ja "monet sanovat, että vaatii musikaalisuutta ja rytmitajua, jotta sitä osaa käyttää oikein" ;)

Blogini sisältö on kyllä karannut kauas alkuperäisestä HR-aiheesta, mutta ehkä näiden asioiden välille voi jonkun sillan rakentaa: HR on osin viestintää, viestintään kuuluu kielioppi – kas näin.

Työtä ja opiskelua

Olen nyt reilun kolmen kuukauden ajan tehnyt töitä ja opiskellut samaan aikaan. Töitä teen osa-aikaisena 50 % normaalista työajasta (joka toinen viikko kaksi päivää ja joka toinen viikko kolme päivää). Koulussa luentoja on joka toinen viikko torstaista lauantaihin. Periaatteessa vapaa-aikaa pitäisi olla vaikka kuinka, mutta käytännössä opiskeltavaa riittää luentopäivien ulkopuolellakin – varsinkin nyt, kun ensi viikolla on tenttiviikko.

Ennen näitä opintoja olen opiskellut viimeeksi n. 10 vuotta sitten, joten opiskelutaidot ovat todellakin ehtineet ruostua moneen kertaan, ja varsinkin pitkien esseiden kirjoittaminen tuottaa tuskaa. On kuitenkin ollut aivan älyttömän virkistävää opiskella! Työelämä ja opiskeluelämä ovat niin kaukana toisistaan, että tuntuu välillä ihan epätodelliselta mennä maanantaina töihin, kun on edellisellä viikolla ollut torstaista lauantaihin luennoilla ja usein vielä luentojen jälkeen opiskelukavereiden kanssa vertaamassa muistiinpanoja tai muuten vaan vaihtamassa ajatuksia. Toiseen suuntaan muutos, eli työpäivien jälkeen kouluun meneminen, ei jostain syystä järkytä yhtä paljon.

Opiskeluun kuuluu tietysti opiskelijabileet, joten jos ei muuten saa tarpeeksi kontrastia työelämän ja opiskeluelämän välille, niin juhliminen aamukuuteen asti tekee sen varmasti.

Parasta on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen; meillä on jotenkin ihan epätodellisen mukava opiskelijaporukka. Suurin osa on minua yli viisi vuotta nuorempia, ja se on ollut kivaa, koska itseään nuoremmassa seurassa nuortuu ja piristyy itsekin :)

Tältä pohjalta suosittelen opiskelua näin aikuisenakin kaikille! Töiden ohella opiskelu vaatinee rinnalle sellaisen työn, jota voi tehdä osa-aikaisena – ainakaan oma psyyke ei kestäisi kokoaikatyötä ja opiskelua samaan aikaan! En tiedä, kuinka helposti eri työpaikoilla oman työn saa osa-aikaistettua. Toisaalta, jos alkaisi tekemään 50 % työaikaa, voisi työnantaja palkata toisen työntekijän tekemään sen toiset 50 % :) Tälle on ihan nimikin: job sharing. Ei vaan vissiin ole erityisen yleistä Suomessa. Wiki-artikkelin mukaan "studies have shown that net productivity increases when two people share the same 40-hour job". Tämän tiedon voisi kuvitella miellyttävän työnantajaa, jolle työntekijä ehdottaa tällaista järjestelyä. Onhan tuo asiantuntijatehtävissä jotenkin ihan päivänselvää, että kahdet aivot ovat tuottavammat kuin yhdet.

Lakimuutos tulossa 2016: ulkomaiset oikistutkinnot == suomalaiset oikistutkinnot

EU:sta tulee mun mielestä useinkin hyviä juttuja – kuten uusi aikaisempaa ammattipätevyysdirektiiviä muuttava direktiivi 2013/55/EU! Ko. direktiivi on tullut voimaan jo 18.1.2014, mutta koska tätä ei missään Iltasanomissa ole ollut luettavissa, en ollut tiennyt koko asiasta mitään, ennen kuin koulukaveri linkitti tämän Facebookiin. Varsinaisesti tuo alkaa vaikuttamaan vasta 18.1.2016, johon mennessä jäsenvaltioiden tulee saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tästä onkin jo olemassa hallituksen esitys, joka löytyy täältä (samalla sivulla on muutakin aiheeseen liittyvää).

Tässä oikeustieteellisiä tutkintoja koskevat parhaat palat hallituksen esityksestä:

Yksi Euroopan Unionin (EU) tavoitteista on henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaan helpottaakseen itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta.

– –

Ammattipätevyysdirektiivin uudistamisen yhteydessä on EU:n komission ohjauksessa toteutettu direktiivin 59 artiklaan perustuva laaja kartoitus ammattien sääntelystä EU:n jäsenmaissa. Tässä yhteydessä on kartoitettu uudelleen myös Suomen säännellyt ammatit. Toteutetun kartoituksen ja EU:n komissiosta sen yhteydessä saatujen linjausten sekä SEUT 51 artiklan perusteella on lainmuutosten yhteydessä tarkoitus luopua tulkinnasta, jonka mukaan oikeustieteellistä tutkintoa edellyttävät julkisen sektorin virat ja tehtävät olisivat säänneltyjä ammatteja, joihin tulisi soveltaa ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia.

– –

Jos ulkomailla oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö haluaa kelpoisuuden julkisen sektorin virkaan, johon on säädöspohjaisena kelpoisuusvaatimuksena oikeustieteellisen alan tutkinto, hän voisi tutkinnon suoritusmaasta riippumatta hakea jatkossa päätöstä tutkintonsa rinnastamisesta ulkomaanopintolain nojalla.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa ulkomaisen oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö on ilman mitään ETA-kokeita kelpoinen suomalaisiin virkoihin, joissa tällä hetkellä edellytetään suomalaista oikeustieteellistä tutkintoa tai sitä, että henkilö on suorittanut nykyisin vaadittavan ETA-kokeen.

Jatkossa siis lainsäädäntö ei enää muodosta esteitä ja hidasteita työllistymiselle Suomessa. Asenteet toki laahaavat lainsäädännön jäljessä.

Sähköposteissa pilkku tervehdysten jälkeen

No nyt on "todella tärkeä" aihe blogitekstille, ja vähän hävettää tällaisesta edes kirjoittaa – mutta kirjoitanpa kuitenkin!

Mua ärsyttää se, että jos ollaan aivan kielioppinatseja, ei suomenkielisissä sähköposteissa (tai kirjeissä, jos joku sellaisia vielä lähettelee) tule alku- eikä lopputervehdyksen jälkeen pilkkua. Kuitenkin tässä nyt varmaan kymmeniä tuhansia ihan suomenkielisiä sähköposteja nähneenä pilkku tervehdyksen jälkeen on yleisempää kuin pilkuttomuus. Itsehän myös käytän pilkkua. Seuraava esimerkki on siis kieliopillisesti yksinkertaisesti väärin:

Hei Seppo,

Kiitos kaikesta!

Ystävällisin terveisin,

Sirpa

 Oikea tapa kirjoittaa alku- ja lopputervehdykset on seuraava:

Hei Seppo

Kiitos kaikesta!

Ystävällisin terveisin

Sirpa

Ihan hassun näköistä.

Pilkun käyttö tervehdysten jälkeen on kuitenkin eri kielioppaiden mukaan OK, jos sitä seuraava virke aloitetaan pienellä kirjaimella:

Hei Seppo,

kiitos kaikesta!

Ystävällisin terveisin

Sirpa

Näyttää vielä tyhmemmältä.

Sen sijaan englanninkielisissä sähköposteissa ja kirjeissä pilkun käyttö on se oikea tapa. Seuraava on oikein:

Dear Seppo,

Thank you for everything!

Best regards,

Sirpa

Näin.

Kokemuksia Tallinnan yliopistosta

Olen nyt reilun kuukauden opiskellut TLU Law Schoolissa Helsingissä oikeustiedettä. Nyt alkaa jo vähän hahmottumaan, mistä on kyse, ja pystyy vähän purkamaan ajatuksia. Tässä tämän hetken kokemuksia ja kommentteja:

• Opiskelukielenä on tosiaan englanti. Yllättävää kyllä, missään vaiheessa ei ole – ainakaan vielä – tullut sellasta tunnetta, ettei kielen takia ymmärrä jotain. Muuten on kyllä välillä ollut ymmärtämätön olo :)
• Luentoja on vain joka toinen viikko torstaista lauantaihin, mutta sen ulkopuolella lukemista ja tekemistä on aivan tokuttomasti! Ensimmäisen luentoviikonlopun jälkeen jäi tehtäväksi vain kaksi oikeustapaustiivistelmää ja luettavaksi pari kirjaa (joita siis ehtii kyllä lukemaan aina tentteihin asti). Homma lähti ihan käsistä toisen kerran jälkeen, kun piti alkaa tekemään viittä oikeustapauslyhennelmää sekä ryhmätyönä 20-sivuinen jenkkien ja ryhmän vapaasti valitseman toisen maan perustuslakien vertailu – ja valmista tuli olla seuraavaan luentokertaan mennessä. :) Samalla tuli tietysti uutta luettavaa kirjatolkulla. En ole varma, sopiiko tämä koulu ainakaan kokopäiväisen työn ohelle... Teen 50 % työaikaa ja koen, että tässäkin on jo aika kiire.
• Muut opiskelijat ovat ihan oikeasti poikkeuksetta olleet todella mukavia, ja uusiin ihmisiin on tutustunut helposti. Ehkä tämä on näin missä tahansa koulussa, mutta jaksan edelleen hämmästellä meidän ryhmähenkeä.
• Kaikki tähän mennessä vastaan tulleet luennoitsijat ovat olleet aivan huippuja! Lempparini on 23 vuotta tuomarina ja sitä ennen syyttäjänä ja asianajajana jenkeissä työskennellyt kaveri :) Käsittämättömän energinen ja mukaansatempaava tyyppi.
• Meillä on noin 70 opiskelijan ryhmä, joka alkaa kooltaan olla ihan siinä rajoilla, että voiko luennoilla kunnolla keskustella tai tehdä ryhmätöitä, mutta toistaiseksi tämä on toiminut. Yhdellä kurssilla on ollut pakko jättää ryhmätyöt kotiin tehtäväksi, kun tunneilla ei yksinkertaisesti ehdi näin ison porukan kanssa. Se vähän harmittaa.
• Opiskelutilat meillä on keskustassa Forumin Business Parkissa – loistavaa!
• Kurssien arvosana muodostuu monella kurssilla muustakin kuin tentistä, kuten esseistä ja aktiivisuudesta luennoilla ja ryhmätöissä. Tämä sopii mulle.

Nyt vaan pidän peukkuja, että pääsen tenteistä läpi :D Tenttejä ei täällä nimittäin saa uusia kuin kerran – sen jälkeen on käytävä kurssi kokonaan uudestaan. Ja jos ei pääse tiettyä määrää kursseja läpi lukukaudessa, tippuu koulusta kokonaan pois lopullisesti. Raakaa...

Facebook-lakossa

Olen ollut nyt suurinpiirtein 2,5 kuukautta poissa Facebookista. En ole poistunut sieltä kokonaan: tilini on deaktivoitu, ja kun kirjaudun seuraavan kerran Facebookiin sisään, kaikki palautuu ennalleen.

Syitä lakkoon oli useita:

• Halusin keskittyä lukemaan pääsykokeisiin.
• Vietin aika paljon aikaa Facebookissa, sillä olin mukana tosi monessa ryhmässä.
• Halusin selvittää millainen olen, kun en saa mitään vaikutteita ulkopuolelta enkä vertaa itseäni muihin.
• (Huomasinkin, miten paljon tykkään vaan olla kotona, katsella Netflixiä ja tavata silloin tällöin ystäviä kahden kesken :D)
• Ihan vaan testin vuoksi :)
   

Ja millaisia mullistavia vaikutuksia tällä on ollut elämääni:

• On enemmän aikaa katsella Netflixiä!
• Olen löytänyt uusia nettisaitteja, joissa kuluttaa aikaa, kuten vaikkapa Reddit!
• Koen elämäni rauhoittuneen jollain tavalla. Vaikea selittää.
• Olen ollut vähemmän yhteyksissä monien ihmisten kanssa. Toisaalta joidenkin kanssa nyt enemmän!
   

Vähän pihallahan tässä on mitä tuttavien elämässä tapahtuu, mutta toisaalta tarvitseeko minun tietääkään. Mutta en aio pysyvästi poistua Facebookista! Aktivoin tilin taas sitten, kun tulee sopiva hetki.

Pääsykokeet ohi

Eilen ne nyt sitten oli, ne pääsykokeet. Tavoitteet laski siinä lukuprosessin aikana siihen pisteeseen, että "jos nyt jotain osais johonkin vastata, niin hieno juttu!" :) Sain kuitenkin vastattua kaikken jotain, mutta noilla vastauksilla ei sisään pääse. Esseisiin ja oikeustapaustehtäviin oli vastaustilaa sivu; omat vastaukseni olivat suurinpiirtein keskimäärin puolen sivun mittaisia. Tosin yhteen kysymykseen kirjoitin sivun aivan täyteen, mutta toisaalta eräs toinen vastaus oli kolme riviä.

Näillä näkymin opiskelupaikkani on syksyllä Tallinn University Law School Helsingissä :) Sinne vaan pitää nyt hoitaa kaikenlaista virallista paperia auktorisoidun kääntäjän ja maistraatin notaarin kautta, ja ensi viikolla on englanninkielen tasotesti. Sen jälkeen olisi kaikki kunnossa.