Olen nyt reilun kolmen kuukauden ajan tehnyt töitä ja opiskellut samaan aikaan. Töitä teen osa-aikaisena 50 % normaalista työajasta (joka toinen viikko kaksi päivää ja joka toinen viikko kolme päivää). Koulussa luentoja on joka toinen viikko torstaista lauantaihin. Periaatteessa vapaa-aikaa pitäisi olla vaikka kuinka, mutta käytännössä opiskeltavaa riittää luentopäivien ulkopuolellakin – varsinkin nyt, kun ensi viikolla on tenttiviikko.
Ennen näitä opintoja olen opiskellut viimeeksi n. 10 vuotta sitten, joten opiskelutaidot ovat todellakin ehtineet ruostua moneen kertaan, ja varsinkin pitkien esseiden kirjoittaminen tuottaa tuskaa. On kuitenkin ollut aivan älyttömän virkistävää opiskella! Työelämä ja opiskeluelämä ovat niin kaukana toisistaan, että tuntuu välillä ihan epätodelliselta mennä maanantaina töihin, kun on edellisellä viikolla ollut torstaista lauantaihin luennoilla ja usein vielä luentojen jälkeen opiskelukavereiden kanssa vertaamassa muistiinpanoja tai muuten vaan vaihtamassa ajatuksia. Toiseen suuntaan muutos, eli työpäivien jälkeen kouluun meneminen, ei jostain syystä järkytä yhtä paljon.
Opiskeluun kuuluu tietysti opiskelijabileet, joten jos ei muuten saa tarpeeksi kontrastia työelämän ja opiskeluelämän välille, niin juhliminen aamukuuteen asti tekee sen varmasti.
Parasta on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen; meillä on jotenkin ihan epätodellisen mukava opiskelijaporukka. Suurin osa on minua yli viisi vuotta nuorempia, ja se on ollut kivaa, koska itseään nuoremmassa seurassa nuortuu ja piristyy itsekin :)
Tältä pohjalta suosittelen opiskelua näin aikuisenakin kaikille! Töiden ohella opiskelu vaatinee rinnalle sellaisen työn, jota voi tehdä osa-aikaisena – ainakaan oma psyyke ei kestäisi kokoaikatyötä ja opiskelua samaan aikaan! En tiedä, kuinka helposti eri työpaikoilla oman työn saa osa-aikaistettua. Toisaalta, jos alkaisi tekemään 50 % työaikaa, voisi työnantaja palkata toisen työntekijän tekemään sen toiset 50 % :) Tälle on ihan nimikin: job sharing. Ei vaan vissiin ole erityisen yleistä Suomessa. Wiki-artikkelin mukaan "studies have shown that net productivity increases when two people share the same 40-hour job". Tämän tiedon voisi kuvitella miellyttävän työnantajaa, jolle työntekijä ehdottaa tällaista järjestelyä. Onhan tuo asiantuntijatehtävissä jotenkin ihan päivänselvää, että kahdet aivot ovat tuottavammat kuin yhdet.
12.12.2014
26.11.2014
Lakimuutos tulossa 2016: ulkomaiset oikistutkinnot == suomalaiset oikistutkinnot
EU:sta tulee mun mielestä useinkin hyviä juttuja – kuten uusi aikaisempaa ammattipätevyysdirektiiviä muuttava direktiivi 2013/55/EU! Ko. direktiivi on tullut voimaan jo 18.1.2014, mutta koska tätä ei missään Iltasanomissa ole ollut luettavissa, en ollut tiennyt koko asiasta mitään, ennen kuin koulukaveri linkitti tämän Facebookiin. Varsinaisesti tuo alkaa vaikuttamaan vasta 18.1.2016, johon mennessä jäsenvaltioiden tulee saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tästä onkin jo olemassa hallituksen esitys, joka löytyy täältä (samalla sivulla on muutakin aiheeseen liittyvää).
Tässä oikeustieteellisiä tutkintoja koskevat parhaat palat hallituksen esityksestä:
Jatkossa siis lainsäädäntö ei enää muodosta esteitä ja hidasteita työllistymiselle Suomessa. Asenteet toki laahaavat lainsäädännön jäljessä.
Tässä oikeustieteellisiä tutkintoja koskevat parhaat palat hallituksen esityksestä:
Yksi Euroopan Unionin (EU) tavoitteista on henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaan helpottaakseen itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta.
– –
Ammattipätevyysdirektiivin uudistamisen yhteydessä on EU:n komission ohjauksessa toteutettu direktiivin 59 artiklaan perustuva laaja kartoitus ammattien sääntelystä EU:n jäsenmaissa. Tässä yhteydessä on kartoitettu uudelleen myös Suomen säännellyt ammatit. Toteutetun kartoituksen ja EU:n komissiosta sen yhteydessä saatujen linjausten sekä SEUT 51 artiklan perusteella on lainmuutosten yhteydessä tarkoitus luopua tulkinnasta, jonka mukaan oikeustieteellistä tutkintoa edellyttävät julkisen sektorin virat ja tehtävät olisivat säänneltyjä ammatteja, joihin tulisi soveltaa ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia.
– –
Jos ulkomailla oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö haluaa kelpoisuuden julkisen sektorin virkaan, johon on säädöspohjaisena kelpoisuusvaatimuksena oikeustieteellisen alan tutkinto, hän voisi tutkinnon suoritusmaasta riippumatta hakea jatkossa päätöstä tutkintonsa rinnastamisesta ulkomaanopintolain nojalla.Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa ulkomaisen oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö on ilman mitään ETA-kokeita kelpoinen suomalaisiin virkoihin, joissa tällä hetkellä edellytetään suomalaista oikeustieteellistä tutkintoa tai sitä, että henkilö on suorittanut nykyisin vaadittavan ETA-kokeen.
Jatkossa siis lainsäädäntö ei enää muodosta esteitä ja hidasteita työllistymiselle Suomessa. Asenteet toki laahaavat lainsäädännön jäljessä.
25.11.2014
Sähköposteissa pilkku tervehdysten jälkeen
No nyt on "todella tärkeä" aihe blogitekstille, ja vähän hävettää tällaisesta edes kirjoittaa – mutta kirjoitanpa kuitenkin!
Mua ärsyttää se, että jos ollaan aivan kielioppinatseja, ei suomenkielisissä sähköposteissa (tai kirjeissä, jos joku sellaisia vielä lähettelee) tule alku- eikä lopputervehdyksen jälkeen pilkkua. Kuitenkin tässä nyt varmaan kymmeniä tuhansia ihan suomenkielisiä sähköposteja nähneenä pilkku tervehdyksen jälkeen on yleisempää kuin pilkuttomuus. Itsehän myös käytän pilkkua. Seuraava esimerkki on siis kieliopillisesti yksinkertaisesti väärin:
Pilkun käyttö tervehdysten jälkeen on kuitenkin eri kielioppaiden mukaan OK, jos sitä seuraava virke aloitetaan pienellä kirjaimella:
Sen sijaan englanninkielisissä sähköposteissa ja kirjeissä pilkun käyttö on se oikea tapa. Seuraava on oikein:
Mua ärsyttää se, että jos ollaan aivan kielioppinatseja, ei suomenkielisissä sähköposteissa (tai kirjeissä, jos joku sellaisia vielä lähettelee) tule alku- eikä lopputervehdyksen jälkeen pilkkua. Kuitenkin tässä nyt varmaan kymmeniä tuhansia ihan suomenkielisiä sähköposteja nähneenä pilkku tervehdyksen jälkeen on yleisempää kuin pilkuttomuus. Itsehän myös käytän pilkkua. Seuraava esimerkki on siis kieliopillisesti yksinkertaisesti väärin:
Hei Seppo,Oikea tapa kirjoittaa alku- ja lopputervehdykset on seuraava:
Kiitos kaikesta!
Ystävällisin terveisin,
Sirpa
Hei SeppoIhan hassun näköistä.
Kiitos kaikesta!
Ystävällisin terveisin
Sirpa
Pilkun käyttö tervehdysten jälkeen on kuitenkin eri kielioppaiden mukaan OK, jos sitä seuraava virke aloitetaan pienellä kirjaimella:
Hei Seppo,Näyttää vielä tyhmemmältä.
kiitos kaikesta!
Ystävällisin terveisin
Sirpa
Sen sijaan englanninkielisissä sähköposteissa ja kirjeissä pilkun käyttö on se oikea tapa. Seuraava on oikein:
Dear Seppo,Näin.
Thank you for everything!
Best regards,
Sirpa
14.10.2014
Kokemuksia Tallinnan yliopistosta
Olen nyt reilun kuukauden opiskellut TLU Law Schoolissa Helsingissä oikeustiedettä. Nyt alkaa jo vähän hahmottumaan, mistä on kyse, ja pystyy vähän purkamaan ajatuksia. Tässä tämän hetken kokemuksia ja kommentteja:
Nyt vaan pidän peukkuja, että pääsen tenteistä läpi :D Tenttejä ei täällä nimittäin saa uusia kuin kerran – sen jälkeen on käytävä kurssi kokonaan uudestaan. Ja jos ei pääse tiettyä määrää kursseja läpi lukukaudessa, tippuu koulusta kokonaan pois lopullisesti. Raakaa...
- Opiskelukielenä on tosiaan englanti. Yllättävää kyllä, missään vaiheessa ei ole – ainakaan vielä – tullut sellasta tunnetta, ettei kielen takia ymmärrä jotain. Muuten on kyllä välillä ollut ymmärtämätön olo :)
- Luentoja on vain joka toinen viikko torstaista lauantaihin, mutta sen ulkopuolella lukemista ja tekemistä on aivan tokuttomasti! Ensimmäisen luentoviikonlopun jälkeen jäi tehtäväksi vain kaksi oikeustapaustiivistelmää ja luettavaksi pari kirjaa (joita siis ehtii kyllä lukemaan aina tentteihin asti). Homma lähti ihan käsistä toisen kerran jälkeen, kun piti alkaa tekemään viittä oikeustapauslyhennelmää sekä ryhmätyönä 20-sivuinen jenkkien ja ryhmän vapaasti valitseman toisen maan perustuslakien vertailu – ja valmista tuli olla seuraavaan luentokertaan mennessä. :) Samalla tuli tietysti uutta luettavaa kirjatolkulla. En ole varma, sopiiko tämä koulu ainakaan kokopäiväisen työn ohelle... Teen 50 % työaikaa ja koen, että tässäkin on jo aika kiire.
- Muut opiskelijat ovat ihan oikeasti poikkeuksetta olleet todella mukavia, ja uusiin ihmisiin on tutustunut helposti. Ehkä tämä on näin missä tahansa koulussa, mutta jaksan edelleen hämmästellä meidän ryhmähenkeä.
- Kaikki tähän mennessä vastaan tulleet luennoitsijat ovat olleet aivan huippuja! Lempparini on 23 vuotta tuomarina ja sitä ennen syyttäjänä ja asianajajana jenkeissä työskennellyt kaveri :) Käsittämättömän energinen ja mukaansatempaava tyyppi.
- Meillä on noin 70 opiskelijan ryhmä, joka alkaa kooltaan olla ihan siinä rajoilla, että voiko luennoilla kunnolla keskustella tai tehdä ryhmätöitä, mutta toistaiseksi tämä on toiminut. Yhdellä kurssilla on ollut pakko jättää ryhmätyöt kotiin tehtäväksi, kun tunneilla ei yksinkertaisesti ehdi näin ison porukan kanssa. Se vähän harmittaa.
- Opiskelutilat meillä on keskustassa Forumin Business Parkissa – loistavaa!
- Kurssien arvosana muodostuu monella kurssilla muustakin kuin tentistä, kuten esseistä ja aktiivisuudesta luennoilla ja ryhmätöissä. Tämä sopii mulle.
Nyt vaan pidän peukkuja, että pääsen tenteistä läpi :D Tenttejä ei täällä nimittäin saa uusia kuin kerran – sen jälkeen on käytävä kurssi kokonaan uudestaan. Ja jos ei pääse tiettyä määrää kursseja läpi lukukaudessa, tippuu koulusta kokonaan pois lopullisesti. Raakaa...
16.7.2014
Facebook-lakossa
Olen ollut nyt suurinpiirtein 2,5 kuukautta poissa Facebookista. En ole poistunut sieltä kokonaan: tilini on deaktivoitu, ja kun kirjaudun seuraavan kerran Facebookiin sisään, kaikki palautuu ennalleen.
Syitä lakkoon oli useita:
Syitä lakkoon oli useita:
- Halusin keskittyä lukemaan pääsykokeisiin.
- Vietin aika paljon aikaa Facebookissa, sillä olin mukana tosi monessa ryhmässä.
- Halusin selvittää millainen olen, kun en saa mitään vaikutteita ulkopuolelta enkä vertaa itseäni muihin.
- (Huomasinkin, miten paljon tykkään vaan olla kotona, katsella Netflixiä ja tavata silloin tällöin ystäviä kahden kesken :D)
- Ihan vaan testin vuoksi :)
- On enemmän aikaa katsella Netflixiä!
- Olen löytänyt uusia nettisaitteja, joissa kuluttaa aikaa, kuten vaikkapa Reddit!
- Koen elämäni rauhoittuneen jollain tavalla. Vaikea selittää.
- Olen ollut vähemmän yhteyksissä monien ihmisten kanssa. Toisaalta joidenkin kanssa nyt enemmän!
12.6.2014
Pääsykokeet ohi
Eilen ne nyt sitten oli, ne pääsykokeet. Tavoitteet laski siinä lukuprosessin aikana siihen pisteeseen, että "jos nyt jotain osais johonkin vastata, niin hieno juttu!" :) Sain kuitenkin vastattua kaikken jotain, mutta noilla vastauksilla ei sisään pääse. Esseisiin ja oikeustapaustehtäviin oli vastaustilaa sivu; omat vastaukseni olivat suurinpiirtein keskimäärin puolen sivun mittaisia. Tosin yhteen kysymykseen kirjoitin sivun aivan täyteen, mutta toisaalta eräs toinen vastaus oli kolme riviä.
Näillä näkymin opiskelupaikkani on syksyllä Tallinn University Law School Helsingissä :) Sinne vaan pitää nyt hoitaa kaikenlaista virallista paperia auktorisoidun kääntäjän ja maistraatin notaarin kautta, ja ensi viikolla on englanninkielen tasotesti. Sen jälkeen olisi kaikki kunnossa.
Näillä näkymin opiskelupaikkani on syksyllä Tallinn University Law School Helsingissä :) Sinne vaan pitää nyt hoitaa kaikenlaista virallista paperia auktorisoidun kääntäjän ja maistraatin notaarin kautta, ja ensi viikolla on englanninkielen tasotesti. Sen jälkeen olisi kaikki kunnossa.
29.5.2014
Jeremy Bentham, eläinten oikeudet, oikeussubjekti
Pääsykoekirjoja lukiessa tietokoneen ääressä harhautuu helposti tutkimaan jotain asiaa lisää netistä. Netistä voi taas löytyä jotain, josta harhautuu takaisin kirjaan. Eilisiltana ja tänään aamulla tapahtui runsaasti tämänkaltaista edestakas veivaamista.
Eilen illalla tuli mieleen googlettaa erilaisia oikeusteoriaan liittyviä sivuja, sillä oikeusteoria on yksi pääsykoekirjojen aiheista tänä vuonna. Mielenkiintoisimpia sivuja availin uusiin välilehtiin. En enää muista missä kohtaa törmäsin Jeremy Benthamin nimeen, mutta muistin, että tästä herrasta kerrottiin hyvin lyhyesti oikeusteorian pääsykoekirjassa John Austinista kertovan osion alussa. Tekstin mukaan Bentham oli "varsin radikaali filosofi ja uudistaja". "Varsin radikaali" on mielestäni varsin maltillisesti ilmaistu henkilöstä, joka eli 1700-1800 luvun taitteessa ja josta Wikipedia kirjoittaa seuraavaa:
Mutta se Benthamista.
Tänä aamuna muistin, että oikeusteorian kirjassa käsiteltiin jossain kohtaa oikeussubjektiutta. Oikeussubjekteja voivat olla luonnolliset henkilöt (eli ihmiset) ja oikeushenkilöt (eli yritykset, yhteisöt, järjestöt tai vaikkapa valtio). Myös esimerkiksi EU on nykyään itsenäinen oikeushenkilö. Oikeussubjekteilla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia ja ne voivat ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin. Pääsykoekirjassa tuotiin erikseen esiin, että luonnolla ja eläimillä ei ole oikeussubjektin asemaa – eli niillä ei voi suoraan olla oikeuksia tai velvollisuuksia – vaikkakin meillä on luonnonsuojelullisia päämääriä perustuslainkin tasolla. Luonnon ja eläinten voidaan katsoa periaatteessa hieman kiertäen omaavan oikeuksia luonnon- ja eläinsuojelulakien kautta, mutta ne ovat silloin oikeudellisten käytäntöjen kohde, eivätkä niinkään itsessään oikeuksien haltijoita. Eläinten katsotaan usein olevan muiden oikeussubjektien, esimerkiksi ihmisen, omaisuutta.
Välillä pyörin Kaarlo Tuorin kriittisen oikeusteorian parissa. Tuorin teorian mukaan oikeussubjekti käsitteenä sijaitsee oikeuden syvimmällä tasolla, eli se on aivan perustavaa laatua oleva oikeudellinen käsite. Tällaiset oikeuden syvällä tasolla sijaitsevat asiat muuttuvat hyvin hitaasti.
Sitten lisää veivaamista Googlen, Wikipedian ja pääsykoekirjan välissä, kunnes päädyin artikkeliin Voiko eläin olla oikeussubjekti?. Jäin todella miettimään, miksi ei? Kirjoituksessa on mielipiteitä puolesta ja vastaan. Eläinten oikeussubjektiutta vastaan argumentoidaan sillä, että eläimelle ei ainakaan voida sälyttää velvollisuuksia. Tätä näkemystä taas kritisoidaan – todella kärjistäen – sillä, että sylivauvat ja vakavasti kehitysvammaiset omaavat oikeussubjektin aseman, vaikka heillekään ei voi oikein sälyttää velvollisuuksia. Eläin ei myöskään voi ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin – miten jänis voisi haastaa ketun oikeuteen? Toisenlaisen näkemyksen mukaan voivathan sellaiset ihmisetkin, jotka eivät voi itse ajaa omaa asiaansa, ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin edustajan välityksellä. Miksei eläinkin voisi toimia edustajan välityksellä? Kärjistän nyt itse hieman: Jotkut eläinlajit, esimerkiksi ihmisapinat (hassu ja oikeastaan tässä tilanteessa aika johdatteleva lajinimitys mm. simpansseille ja gorilloille) voivat viittomalla kommunikoida ihmisten kanssa. Ne myös tiedostavat olevansa olemassa yksilöinä – mm. tunnistavat itsensä peilistä.
Mielenkiintoisena yksittäisenä kohtana kirjoituksessa oli vuonna 2012 USA:n Etelä-Kalifornian osavaltion alioikeudessa käsittelyssä ollut tapaus Tilikum et al v. Sea World Parks & Entertainment, Inc. et al, jossa siis miekkavalaat eläinsuojelujärjestöjen edustamana ajoivat kannetta vapauttamisensa puolesta vedoten USA:n perustuslain kohtaan, jossa kielletään pakkotyö ja orjuus. Juttu kuitenkin kaatui siihen, että oikeus totesi kyseisen perustuslain kohdan koskevan vain ihmisiä eikä ei-ihmisiä, non-persons. Lopussa tuomioistuin kuitenkin totesi seuraavaa:
Mielenkiintoista!
Eilen illalla tuli mieleen googlettaa erilaisia oikeusteoriaan liittyviä sivuja, sillä oikeusteoria on yksi pääsykoekirjojen aiheista tänä vuonna. Mielenkiintoisimpia sivuja availin uusiin välilehtiin. En enää muista missä kohtaa törmäsin Jeremy Benthamin nimeen, mutta muistin, että tästä herrasta kerrottiin hyvin lyhyesti oikeusteorian pääsykoekirjassa John Austinista kertovan osion alussa. Tekstin mukaan Bentham oli "varsin radikaali filosofi ja uudistaja". "Varsin radikaali" on mielestäni varsin maltillisesti ilmaistu henkilöstä, joka eli 1700-1800 luvun taitteessa ja josta Wikipedia kirjoittaa seuraavaa:
Bentham became a leading theorist in Anglo-American philosophy of law, and a political radical whose ideas influenced the development of welfarism. He advocated individual and economic freedom, the separation of church and state, freedom of expression, equal rights for women, the right to divorce, and the decriminalising of homosexual acts. He called for the abolition of slavery, the abolition of the death penalty, and the abolition of physical punishment, including that of children. He has also become known in recent years as an early advocate of animal rights. Though strongly in favour of the extension of individual legal rights, he opposed the idea of natural law and natural rights, calling them "nonsense upon stilts".Aika mahtava tyyppi – ja todella radikaali! Jos olisin elänyt tuohon aikaan, olisin ehdottomasti halunnut tuntea tällaisen ajattelijan. Itseasiassa moni asia tuossa listassa on vielä nykypäivänäkin monessa osassa maailmaa päin persettä. Kello oli kuitenkin jo puoli yksi yöllä, joten kävin nukkumaan.
Mutta se Benthamista.
Tänä aamuna muistin, että oikeusteorian kirjassa käsiteltiin jossain kohtaa oikeussubjektiutta. Oikeussubjekteja voivat olla luonnolliset henkilöt (eli ihmiset) ja oikeushenkilöt (eli yritykset, yhteisöt, järjestöt tai vaikkapa valtio). Myös esimerkiksi EU on nykyään itsenäinen oikeushenkilö. Oikeussubjekteilla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia ja ne voivat ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin. Pääsykoekirjassa tuotiin erikseen esiin, että luonnolla ja eläimillä ei ole oikeussubjektin asemaa – eli niillä ei voi suoraan olla oikeuksia tai velvollisuuksia – vaikkakin meillä on luonnonsuojelullisia päämääriä perustuslainkin tasolla. Luonnon ja eläinten voidaan katsoa periaatteessa hieman kiertäen omaavan oikeuksia luonnon- ja eläinsuojelulakien kautta, mutta ne ovat silloin oikeudellisten käytäntöjen kohde, eivätkä niinkään itsessään oikeuksien haltijoita. Eläinten katsotaan usein olevan muiden oikeussubjektien, esimerkiksi ihmisen, omaisuutta.
Välillä pyörin Kaarlo Tuorin kriittisen oikeusteorian parissa. Tuorin teorian mukaan oikeussubjekti käsitteenä sijaitsee oikeuden syvimmällä tasolla, eli se on aivan perustavaa laatua oleva oikeudellinen käsite. Tällaiset oikeuden syvällä tasolla sijaitsevat asiat muuttuvat hyvin hitaasti.
Sitten lisää veivaamista Googlen, Wikipedian ja pääsykoekirjan välissä, kunnes päädyin artikkeliin Voiko eläin olla oikeussubjekti?. Jäin todella miettimään, miksi ei? Kirjoituksessa on mielipiteitä puolesta ja vastaan. Eläinten oikeussubjektiutta vastaan argumentoidaan sillä, että eläimelle ei ainakaan voida sälyttää velvollisuuksia. Tätä näkemystä taas kritisoidaan – todella kärjistäen – sillä, että sylivauvat ja vakavasti kehitysvammaiset omaavat oikeussubjektin aseman, vaikka heillekään ei voi oikein sälyttää velvollisuuksia. Eläin ei myöskään voi ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin – miten jänis voisi haastaa ketun oikeuteen? Toisenlaisen näkemyksen mukaan voivathan sellaiset ihmisetkin, jotka eivät voi itse ajaa omaa asiaansa, ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin edustajan välityksellä. Miksei eläinkin voisi toimia edustajan välityksellä? Kärjistän nyt itse hieman: Jotkut eläinlajit, esimerkiksi ihmisapinat (hassu ja oikeastaan tässä tilanteessa aika johdatteleva lajinimitys mm. simpansseille ja gorilloille) voivat viittomalla kommunikoida ihmisten kanssa. Ne myös tiedostavat olevansa olemassa yksilöinä – mm. tunnistavat itsensä peilistä.
Mielenkiintoisena yksittäisenä kohtana kirjoituksessa oli vuonna 2012 USA:n Etelä-Kalifornian osavaltion alioikeudessa käsittelyssä ollut tapaus Tilikum et al v. Sea World Parks & Entertainment, Inc. et al, jossa siis miekkavalaat eläinsuojelujärjestöjen edustamana ajoivat kannetta vapauttamisensa puolesta vedoten USA:n perustuslain kohtaan, jossa kielletään pakkotyö ja orjuus. Juttu kuitenkin kaatui siihen, että oikeus totesi kyseisen perustuslain kohdan koskevan vain ihmisiä eikä ei-ihmisiä, non-persons. Lopussa tuomioistuin kuitenkin totesi seuraavaa:
Even though Plaintiffs lack standing to bring a Thirteenth Amendment claim, that is not to say that animals have no legal rights; as there are many state and federal statutes affording redress to Plaintiffs, including, in some instances, criminal statutes that ‘punish those who violate statutory duties that protect animals.Tuossa kuitenkin palataan siihen lähtötilanteeseen, että eläimet ovat edelleen "vain" oikeudellisten käytäntöjen kohteina suojeltavana.
Mielenkiintoista!
19.4.2014
Vihdoin edistystä
Olen vihdoin saanut luettua – ihan oikeasti aktiivisesti luettua – pääsykoekirjoja. Lähinnä olen päntännyt oikeusteoriaa, jonka koen kaikista kolmesta kirjasta mielenkiintoisimmaksi.
Kirjan perusteella Aristoteles vaikuttaa huipputyypiltä! Aristoteleen mielestä oli hyvää ja tärkeää, että jokainen olio pyrkii täydellistämään ominaisen olemuksensa. Tämä ei hänen mukaansa päde vain ihmisiin tai muihin elollisiin olioihin, vaan myös elottomiin kappaleisiin. Koska ihminen on sosiaalinen eläin, on ihmisen parasta elää yhdessä muiden ihmisten kanssa yhteisöissä. Jotta tällainen yhteisö toimisi saumattomasti, tarvitaan lakeja, jotka toimivat järjestäytyneen yhteiskunnan pelisääntöinä. Aristoteles uskoi, että kreikkalainen kaupunkivaltio tarjoaa ihmiselle parhaan mahdollisuuden hyödyntää kaiken potentiaalinsa! Tavoitteena on onnellinen elämä – eudaimonia.
Tuolloin on ollut arvot ja ajattelu kohdillaan! :)
Kirjan perusteella Aristoteles vaikuttaa huipputyypiltä! Aristoteleen mielestä oli hyvää ja tärkeää, että jokainen olio pyrkii täydellistämään ominaisen olemuksensa. Tämä ei hänen mukaansa päde vain ihmisiin tai muihin elollisiin olioihin, vaan myös elottomiin kappaleisiin. Koska ihminen on sosiaalinen eläin, on ihmisen parasta elää yhdessä muiden ihmisten kanssa yhteisöissä. Jotta tällainen yhteisö toimisi saumattomasti, tarvitaan lakeja, jotka toimivat järjestäytyneen yhteiskunnan pelisääntöinä. Aristoteles uskoi, että kreikkalainen kaupunkivaltio tarjoaa ihmiselle parhaan mahdollisuuden hyödyntää kaiken potentiaalinsa! Tavoitteena on onnellinen elämä – eudaimonia.
Tuolloin on ollut arvot ja ajattelu kohdillaan! :)
4.4.2014
Ahdistusta
Nyt on pari valmennuskurssikertaa takana, ja päällimmäinen tunne on ahdistus! Jo ensimmäisellä kerralla tehtiin selväksi, että sopiva määrä lukemista on 8-10 tuntia päivässä. Ja siihen päälle sitten nämä 4-5 tuntia kestävät valmennuskerrat 2-3 kertaa viikossa. Mulla on tietenkin töitä vielä tämä huhtikuu, jolloin voin hyvällä omatunnolla lukea vähän vähemmän – olenhan niin kovin kiireinen ja kaikkee! Touko-kesäkuussa tekosyitä ei enää ole. Mutta sinne on vielä aikaa! :)
Valmennuskerrat järjestetään Mäkelän koulussa auditoriossa, jossa istutaan vieri vieressä, ja mua vähän ahdistaa sekin. Sinänsä huolestuttavaa, koska sitä kai se itse opiskelu tulisi olemaan – luentoja täydessä luentosalissa. Täytyy jatkossa mennä paikalle niin ajoissa, että saan reunapaikan <3
Muut ihmiset kurssilla on olleet mukavia, ja toissa kerralla tuli vähän juteltuakin vieressä istuvan kanssa.
Hyvää siedätystä tulevaan tämä kaikki, kai.
Valmennuskerrat järjestetään Mäkelän koulussa auditoriossa, jossa istutaan vieri vieressä, ja mua vähän ahdistaa sekin. Sinänsä huolestuttavaa, koska sitä kai se itse opiskelu tulisi olemaan – luentoja täydessä luentosalissa. Täytyy jatkossa mennä paikalle niin ajoissa, että saan reunapaikan <3
Muut ihmiset kurssilla on olleet mukavia, ja toissa kerralla tuli vähän juteltuakin vieressä istuvan kanssa.
Hyvää siedätystä tulevaan tämä kaikki, kai.
15.2.2014
Oikikseen hakemisesta
Aika on mennyt yllättävän nopeasti, ja maaliskuussa alkavatkin jo valmennuskurssit. Samaan aikaan alkaa pikkasen ahdistaa, kun on lukenut keskustelupalstoilta kokemuksia pääsykokeisiin valmistautumisesta. Ollaan luettu "seitsemänä päivänä viikossa kahdeksan tuntia päivässä" ja yhtään vähempi ei riitä. Valmennuskurssikin häiritsee, koska "jää vähemmän aikaa lukea". Älytöntä.
Valmennuskursseista puheen ollen, luulin että kyse on vitsistä, kun minulle kerrottiin, että Pykälän kursseille mennään jonottamaan edellisenä iltana. Tiedustelin kurssipaikkoja puhelimitse vasta sitten – hyvin nukutun yön jälkeen – ilmoittautumisaamulla ja ihmettelinkin, että parhaat kurssit olivat jo menneet. Ja toden totta, kurssipaikkoja oltiin jonottamassa jo edellisenä iltana. Se ei ollut vitsi.
Löysin myös blogeja oikikseen hakemisesta ja siellä opiskelusta, ja samanlaiset sankaritarinat pyörii niissäkin. On luettu ja luettu ja sitten luettu vielä vähän lisää.
Ajattelin itse luottaa siihen, että ihan normaali määrä lukemista (paljonko se sitten on, en tiedä, mutta ei todellakaan kahdeksaa tuntia päivässä) riittää valmennuskurssin ohessa ja luotan siihen, että työkokemus työoikeuden parista auttaa.
Lisäksi jo viime loppuvuonna tutkin sellaista houkuttelevaa vaihtoehtoa kuin Tallinn University Law School. Kyseessä on yksityinen yliopisto, jolla on opetusta myös Helsingissä. Siellä on kolmen vuoden oikeustieteen kandiohjelma (vastaa Suomen notaaria), ja sen jälkeen voi jatkaa kahden vuoden maisteriohjelmassa. Tuolta saadun kandin jälkeen voi kuitenkin käsittääkseni myös hakea Helsingin oikikseen suoraan maisteriohjelmaan.
Hintaa opetukselle tulee palttiarallaa 4 000 euroa vuodessa. Pääsykoetta ei ole, mutta koulusta tietenkin tipahtaa ulos, jos ei pärjää. Opinnot voi suorittaa helposti työn ohessa, sillä luentoja on vain kuutena päivänä kuukaudessa (joka toinen viikko torstai, perjantai ja lauantai). Opinnot käsittävät kansainvälistä oikeutta, EU-oikeutta ja oikeusvertailua. Suomen oikeusjärjestelmää voi opiskella valinnaisina aineina. Houkuttelevaa kyllä! :)
Otin yhteyttä erääseen siellä opiskelevaan, ja sain tosi hyvän kuvan koulusta ja opinnoista. Koulussa aloittaa n. 50 opiskelijaa vuodessa. Luennot on mahdollista pitää jopa keskustelevaan tapaan, kun opiskelijoita on verrattain vähän.
Mikäli en pääse Helsingin yliopistoon sisään, en jää odottamaan seuraavaan vuoteen, vaan haen opiskelemaan tuonne. Tämä ei kuitenkaan vähennä Helsingin pääsykokeisiin lukemisen motivaatiota, sillä minulle olisi iso juttu päästä sisään sinne ja todistaa, että pystyin siihen. Voisin sitten valita kumpaan menen..!
Viime kesän jälkeen on tapahtunut jotenkin älyttömän paljon asioita elämässä yleensäkin, ja tapahtuu edelleen syksyyn asti. Tavoitteena olisi silloin olla koulussa ja tehdä siinä ohessa töitä edelleen työoikeuden parissa :)
Valmennuskursseista puheen ollen, luulin että kyse on vitsistä, kun minulle kerrottiin, että Pykälän kursseille mennään jonottamaan edellisenä iltana. Tiedustelin kurssipaikkoja puhelimitse vasta sitten – hyvin nukutun yön jälkeen – ilmoittautumisaamulla ja ihmettelinkin, että parhaat kurssit olivat jo menneet. Ja toden totta, kurssipaikkoja oltiin jonottamassa jo edellisenä iltana. Se ei ollut vitsi.
Löysin myös blogeja oikikseen hakemisesta ja siellä opiskelusta, ja samanlaiset sankaritarinat pyörii niissäkin. On luettu ja luettu ja sitten luettu vielä vähän lisää.
Ajattelin itse luottaa siihen, että ihan normaali määrä lukemista (paljonko se sitten on, en tiedä, mutta ei todellakaan kahdeksaa tuntia päivässä) riittää valmennuskurssin ohessa ja luotan siihen, että työkokemus työoikeuden parista auttaa.
Lisäksi jo viime loppuvuonna tutkin sellaista houkuttelevaa vaihtoehtoa kuin Tallinn University Law School. Kyseessä on yksityinen yliopisto, jolla on opetusta myös Helsingissä. Siellä on kolmen vuoden oikeustieteen kandiohjelma (vastaa Suomen notaaria), ja sen jälkeen voi jatkaa kahden vuoden maisteriohjelmassa. Tuolta saadun kandin jälkeen voi kuitenkin käsittääkseni myös hakea Helsingin oikikseen suoraan maisteriohjelmaan.
Hintaa opetukselle tulee palttiarallaa 4 000 euroa vuodessa. Pääsykoetta ei ole, mutta koulusta tietenkin tipahtaa ulos, jos ei pärjää. Opinnot voi suorittaa helposti työn ohessa, sillä luentoja on vain kuutena päivänä kuukaudessa (joka toinen viikko torstai, perjantai ja lauantai). Opinnot käsittävät kansainvälistä oikeutta, EU-oikeutta ja oikeusvertailua. Suomen oikeusjärjestelmää voi opiskella valinnaisina aineina. Houkuttelevaa kyllä! :)
Otin yhteyttä erääseen siellä opiskelevaan, ja sain tosi hyvän kuvan koulusta ja opinnoista. Koulussa aloittaa n. 50 opiskelijaa vuodessa. Luennot on mahdollista pitää jopa keskustelevaan tapaan, kun opiskelijoita on verrattain vähän.
Mikäli en pääse Helsingin yliopistoon sisään, en jää odottamaan seuraavaan vuoteen, vaan haen opiskelemaan tuonne. Tämä ei kuitenkaan vähennä Helsingin pääsykokeisiin lukemisen motivaatiota, sillä minulle olisi iso juttu päästä sisään sinne ja todistaa, että pystyin siihen. Voisin sitten valita kumpaan menen..!
Viime kesän jälkeen on tapahtunut jotenkin älyttömän paljon asioita elämässä yleensäkin, ja tapahtuu edelleen syksyyn asti. Tavoitteena olisi silloin olla koulussa ja tehdä siinä ohessa töitä edelleen työoikeuden parissa :)
18.1.2014
TE-toimiston työkokeilu
Koska oikiksen pääsykokeisiin ja mahdolliseen koulun alkuun on vielä pitkä aika, olen ollut nyt reilun kuukauden TE-toimiston työkokeilussa erässä yhdistyksessä. Kyseessä on loppupeleissä aika toimiva juttu: Ensin etsin itselleni sopivan työpaikan ja työn, jonka jälkeen tehtiin sopimus minun, TE-toimiston ja työpaikan välillä.
Tässä pähkinänkuoressa mitä tämä on kohdallani tarkoittanut:
Tilanne on hullunkurinen, sillä olen valtion näkökulmasta edelleen työtön :) Teen kuitenkin täysiaikaisesti töitä ja saan rahaa – tosin se raha tulee aika monesta erilaisesta tuesta eri paikoista.
Rahallisen hyödyn lisäksi olen tyytyväinen siitä, että löysin itselleni tosi mukavan työn, jossa koen saavani oikeasti arvokasta työkokemusta ja opin paljon. Työkokeilun järjestäjä taas sai minusta työsuhderiskittömän työntekijän.
En ole TE-toimiston suurin fani, mutta tämä on ollut näppärä palvelu. Lisäksi olen ilmeisesti oikeutettu johonkin Sanssi-korttiin, jolloin joku työnantaja saa minut oikeaan työsuhteeseen palkatessaan jotain tukirahaa TE-toimistolta :) Sekin voi olla ihan kiva juttu, jos hakee jotain työtä, joka ei varsinaisesti ole avoinna, mutta johon joku kenties tarvittaisiin, kunhan hintalappu ei ole liian suuri..!
Tässä pähkinänkuoressa mitä tämä on kohdallani tarkoittanut:
- Teen työtä työpaikalla ihan normaaliin tapaan 37,5 tuntia viikossa. Työtehtäväni on toki räätälöity osaamiselleni sopivaksi.
- En ole työsuhteessa työkokeilun järjestäjään, vaan pikemminkin olen jonkinlaisessa suhteessa TE-toimistoon.
- Työkokeilun järjestäjä ei joudu maksamaan minusta palkkaa eikä mitään muutakaan korvausta.
- Minä saan tältä ajalta työttömyyskassasta normaalin ansiopäivärahan, johon lisätään työkokeilun vuoksi korotusosa. Tämä korotus tarkoittaa omalla kohdallani verojen jälkeen jopa 20 euroa lisää rahaa nettona per päivä!
- Lisäksi työpäiviltä maksetaan 9 euron verotonta kulukorvausta. Siitäkin kertyy kuukauden aikana keskimäärin 200 euroa ylimääräistä.
- Työkokeilun järjestäjä tarjoaa minulle lisäksi lounasedun.
Tilanne on hullunkurinen, sillä olen valtion näkökulmasta edelleen työtön :) Teen kuitenkin täysiaikaisesti töitä ja saan rahaa – tosin se raha tulee aika monesta erilaisesta tuesta eri paikoista.
Rahallisen hyödyn lisäksi olen tyytyväinen siitä, että löysin itselleni tosi mukavan työn, jossa koen saavani oikeasti arvokasta työkokemusta ja opin paljon. Työkokeilun järjestäjä taas sai minusta työsuhderiskittömän työntekijän.
En ole TE-toimiston suurin fani, mutta tämä on ollut näppärä palvelu. Lisäksi olen ilmeisesti oikeutettu johonkin Sanssi-korttiin, jolloin joku työnantaja saa minut oikeaan työsuhteeseen palkatessaan jotain tukirahaa TE-toimistolta :) Sekin voi olla ihan kiva juttu, jos hakee jotain työtä, joka ei varsinaisesti ole avoinna, mutta johon joku kenties tarvittaisiin, kunhan hintalappu ei ole liian suuri..!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)