Mä en ihan aina tajua lehtijuttuja, joissa ihmiset kertovat, että on parempi olla työttömänä kuin vastaanottaa jotain vaatimattomasti palkattua työtä, koska ansiosidonnainen päiväraha on suurempi kuin työstä maksettava palkka. Eikö kuitenkin lähtökohtaisesti työpaikka ja työn tekeminen ole jo itsessään arvokasta – ja siitä kannattaa "maksaa" se hinta, että tulotaso tipahtaa (reilustikin)? Ihan jo pinnallisesti ajateltuna sillä, että ei tarvitse uusissa sosiaalisissa tilanteissa kertoa olevansa omasta halustaan työtön tai ylipäätään tuntea olevansa yhteiskunnalle jollain tavalla "rasite", on jonkinlainen arvo.
OK, myönnän, olen varmaan edelleen sen verran nuori, että työkokemus ja työn tekeminen ylipäätään on iso juttu, ja sen takia sille on jonkinlainen hintalappu mahdollista laittaa. Iäkkäämmälle asialla ei varmaan ole enää niin suurta merkitystä. Ei varmaan myöskään perheelliselle. Tai boheemeille vapaille sieluille, jotka ovat löytäneet elämän tarkoituksen jostain ihan muualta kuin työn teosta eivätkä häpeä asiaa mitenkään. Eikä tässä ole mitään väärää: perustuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla – ja voi myös valita, ettei valitse mitään työtä, ammattia tai elinkeinoa; silti on oikeus perustoimeentuloon.
4.8.2015
Vuosiloma ja lauantai
Mietin jo aikaisemmin kirjoittavani tästä asiasta. Aihe olisi ollut toukokuun alussa, kesälomakauden alkaessa, aivan erityisen ajankohtainen – mutta on se mielestäni sitä edelleen!
Työaikalain muutos perus työviikon lyhentämisestä viisipäiväiseksi vahvistettiin 1965. Vuosilomalain näkökulmasta työviikko on kuitenkin edelleen kuusipäiväinen: maanantaista lauantaihin.
Tänä päivänä työtä tehdään pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin tai vaihtoehtoisesti keskeytymättömänä vuorotyönä viikon jokaisena päivänä. En tiedä yhtään työpaikkaa, jossa työviikko on maanantaista lauantaihin, joten vuosilomalain kuusipäiväinen työviikko on jo tämän takia ihan järjetön.
Niissä työpaikoissa, joissa työviikko on viisipäiväinen maanantaista perjantaihin, kysymyksiä herättää se, kuinka monta lauantaita vuosilomaan sisältyy tai tulee sisällyttää. Työntekijät haluaisivat luonnollisesti pätkiä lomansa sillä tavalla, että vuosilomaan ei sisälly yhtään lauantaita. Jos pitkään työsuhteessa olleen työntekijän koko vuoden vuosilomat (30 päivää) pätkittäisiin siten, että vuosilomapätkät kestäisivät aina maanantaista vain perjantaihin, saisi yhden ylimääräisen lomaviikon (30 / 6 = 5 viikkoa vs. 30 / 5 = 6 viikkoa).
Lähtökohtaisesti työnantaja määrää vuosiloman ajankohdan, ja lähtökohtaisesti vuosiloma pidetään yhdenjaksoisena. Tällä tavalla täyteen vuosilomaan tulee aivan itsestään viisi lauantaita: 4 kesälomaan ja 1 talvilomaan. (OK, jos vuosilomaa osuu pääsiäisviikolle, juhannusviikolle tai jollekin viikolle, johon sattuu pyhäpäivä lauantaiksi, "välttyy" lauantailta kyseisellä viikolla.)
Vuosilomaa voidaan kuitenkin sopimalla pätkiä. Vastaan tulee kuitenkin vuosilomalain 20.2 §:n 12 päivän -sääntö: vuosilomasta on pidettävä 12 arkipäivää yhdenjaksoisena – ja tästä ei voida sopia toisin, vaikka työntekijä kuinka asiaa oma-aloitteisesti vaatisi. Näin ollen vuosilomaan osuu aivan itsestään lähtökohtaisesti kaksi lauantaita. Loppuosan lomasta voi sitten yhteisesti sopimalla pätkiä siten, että lauantait vältetään.
Mitenkäs ne työpaikat, joissa työntekijät suurinpiirtein täysin itsenäisesti päättävät, milloin pitävät lomaa? Käytännössä näissäkin tapauksissa kyse on sopimisesta – se vain tapahtuu näissä työpaikoissa hiljaisen hyväksynnän kautta: työntekijä syöttää lomansa (oikeasti kyse on kyllä tässä vaiheessa vielä lomatoiveesta) johonkin tietojärjestelmään tai lähettää viestin esimiehelle, ja kun esimies ei reagoi asiaan mitenkään, hänen katsotaan hiljaisesti hyväksyneen työntekijän lomatoiveen. Esimiehen olisi kuitenkin oltava tarkkana, että työntekijä pitää jossain kohtaa sen pakollisen 12 arkipäivän yhdenjaksoisen lomapätkän.
Koska pätkiminen perustuu loppujen lopuksi sopimiseen, työnantaja voi mielestäni aivan hyvin laatia sopimiselle pelisäännöt, joilla varmistetaan tasapuolinen kohtelu lauantaiden osalta. Työnantaja voi esimerkiksi asettaa yleisen ehdon, että jos työntekijä haluaa itsenäisesti pilkkoa ja pätkiä lomaansa, tulee lomaan vuoden aikana sisällyttää viisi lauantaita. Mikäli työntekijä ei ole tällaiseen ehtoon suostu, ei lomaa sitten pilkota, vaan työnantaja antaa kesäloman ja talviloman täysin vuosilomalain oletussääntöjen mukaisesti yhdenjaksoisina, jolloin lomaan sisältyy vuodessa viisi lauantaita.
Entä jos työnantaja haluaa olla mukava, ja haluaisi tarjota työntekijöille mahdollisuuden pitää vuosilomia sillä tavalla, ettei lauantaita lasketa mukaan? Tälle ei kai ole mitään estettä: vuosilomalain 3 §:n mukaan sellainen sopimus, joilla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön; kuitenkin työoikeudessa yleisesti noudatetun edullisemmuussäännön mukaan työnantaja ja työntekijä voivat tehdä sellaisia sopimuksia, joilla parannetaan työntekijän etuja. Näin ollen työnantaja ja työntekijä voisivat sopia, että lauantai ei ole vuosilomaa kuluttava päivä. Itseasiassa, näin on sovittu ihan työehtosopimustasoisesti ainakin KVTES:ssä. 12 päivän -säännöstä ei kuitenkaan edelleenkään voi sopia toisin. Työntekijälle on siis edelleen annettava 12 arkipäivän yhdenjaksoinen vapaa. Vaikka lauantai ei sopimuksen mukaan kuluttaisi lomapäivää, on se kuitenkin arkipäivä, joten tavallaan silloin riittää 10 lomapäivän yhdenjaksoinen loma (1. viikko ma-pe + 2. viikko ma-pe).
Keskeytymättömän vuorotyön kohdalla vuosilomaan tuo oman mausteensa se, että vuosiloman aikaiset sunnuntait eivät ole vuosilomapäiviä, mutta eivät ne kyllä työpäiviäkään voi olla. Työehtosopimuksissa on erityismääräyksiä vuosiloman sijoittamisesta keskeytymättömässä vuorotyössä, joilla nämä ongelmat ratkeavat.
Työaikalain muutos perus työviikon lyhentämisestä viisipäiväiseksi vahvistettiin 1965. Vuosilomalain näkökulmasta työviikko on kuitenkin edelleen kuusipäiväinen: maanantaista lauantaihin.
Tänä päivänä työtä tehdään pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin tai vaihtoehtoisesti keskeytymättömänä vuorotyönä viikon jokaisena päivänä. En tiedä yhtään työpaikkaa, jossa työviikko on maanantaista lauantaihin, joten vuosilomalain kuusipäiväinen työviikko on jo tämän takia ihan järjetön.
Niissä työpaikoissa, joissa työviikko on viisipäiväinen maanantaista perjantaihin, kysymyksiä herättää se, kuinka monta lauantaita vuosilomaan sisältyy tai tulee sisällyttää. Työntekijät haluaisivat luonnollisesti pätkiä lomansa sillä tavalla, että vuosilomaan ei sisälly yhtään lauantaita. Jos pitkään työsuhteessa olleen työntekijän koko vuoden vuosilomat (30 päivää) pätkittäisiin siten, että vuosilomapätkät kestäisivät aina maanantaista vain perjantaihin, saisi yhden ylimääräisen lomaviikon (30 / 6 = 5 viikkoa vs. 30 / 5 = 6 viikkoa).
Lähtökohtaisesti työnantaja määrää vuosiloman ajankohdan, ja lähtökohtaisesti vuosiloma pidetään yhdenjaksoisena. Tällä tavalla täyteen vuosilomaan tulee aivan itsestään viisi lauantaita: 4 kesälomaan ja 1 talvilomaan. (OK, jos vuosilomaa osuu pääsiäisviikolle, juhannusviikolle tai jollekin viikolle, johon sattuu pyhäpäivä lauantaiksi, "välttyy" lauantailta kyseisellä viikolla.)
Vuosilomaa voidaan kuitenkin sopimalla pätkiä. Vastaan tulee kuitenkin vuosilomalain 20.2 §:n 12 päivän -sääntö: vuosilomasta on pidettävä 12 arkipäivää yhdenjaksoisena – ja tästä ei voida sopia toisin, vaikka työntekijä kuinka asiaa oma-aloitteisesti vaatisi. Näin ollen vuosilomaan osuu aivan itsestään lähtökohtaisesti kaksi lauantaita. Loppuosan lomasta voi sitten yhteisesti sopimalla pätkiä siten, että lauantait vältetään.
Mitenkäs ne työpaikat, joissa työntekijät suurinpiirtein täysin itsenäisesti päättävät, milloin pitävät lomaa? Käytännössä näissäkin tapauksissa kyse on sopimisesta – se vain tapahtuu näissä työpaikoissa hiljaisen hyväksynnän kautta: työntekijä syöttää lomansa (oikeasti kyse on kyllä tässä vaiheessa vielä lomatoiveesta) johonkin tietojärjestelmään tai lähettää viestin esimiehelle, ja kun esimies ei reagoi asiaan mitenkään, hänen katsotaan hiljaisesti hyväksyneen työntekijän lomatoiveen. Esimiehen olisi kuitenkin oltava tarkkana, että työntekijä pitää jossain kohtaa sen pakollisen 12 arkipäivän yhdenjaksoisen lomapätkän.
Koska pätkiminen perustuu loppujen lopuksi sopimiseen, työnantaja voi mielestäni aivan hyvin laatia sopimiselle pelisäännöt, joilla varmistetaan tasapuolinen kohtelu lauantaiden osalta. Työnantaja voi esimerkiksi asettaa yleisen ehdon, että jos työntekijä haluaa itsenäisesti pilkkoa ja pätkiä lomaansa, tulee lomaan vuoden aikana sisällyttää viisi lauantaita. Mikäli työntekijä ei ole tällaiseen ehtoon suostu, ei lomaa sitten pilkota, vaan työnantaja antaa kesäloman ja talviloman täysin vuosilomalain oletussääntöjen mukaisesti yhdenjaksoisina, jolloin lomaan sisältyy vuodessa viisi lauantaita.
Entä jos työnantaja haluaa olla mukava, ja haluaisi tarjota työntekijöille mahdollisuuden pitää vuosilomia sillä tavalla, ettei lauantaita lasketa mukaan? Tälle ei kai ole mitään estettä: vuosilomalain 3 §:n mukaan sellainen sopimus, joilla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön; kuitenkin työoikeudessa yleisesti noudatetun edullisemmuussäännön mukaan työnantaja ja työntekijä voivat tehdä sellaisia sopimuksia, joilla parannetaan työntekijän etuja. Näin ollen työnantaja ja työntekijä voisivat sopia, että lauantai ei ole vuosilomaa kuluttava päivä. Itseasiassa, näin on sovittu ihan työehtosopimustasoisesti ainakin KVTES:ssä. 12 päivän -säännöstä ei kuitenkaan edelleenkään voi sopia toisin. Työntekijälle on siis edelleen annettava 12 arkipäivän yhdenjaksoinen vapaa. Vaikka lauantai ei sopimuksen mukaan kuluttaisi lomapäivää, on se kuitenkin arkipäivä, joten tavallaan silloin riittää 10 lomapäivän yhdenjaksoinen loma (1. viikko ma-pe + 2. viikko ma-pe).
Keskeytymättömän vuorotyön kohdalla vuosilomaan tuo oman mausteensa se, että vuosiloman aikaiset sunnuntait eivät ole vuosilomapäiviä, mutta eivät ne kyllä työpäiviäkään voi olla. Työehtosopimuksissa on erityismääräyksiä vuosiloman sijoittamisesta keskeytymättömässä vuorotyössä, joilla nämä ongelmat ratkeavat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)