Kauppalehti 18.6.2015: Goldman Sachs rajoittaa kesäharjoittelijoiden työajan 17 tuntiin päivässä
Ilmeisesti kaikki työnantajat eivät ihan täysin automaattisesti ja itseohjautuvasti päädy tolkullisiin työaikajärjestelyihin. Tämä oli taas hyvä muistutus itsellenikin siitä, miten paljon työntekijäliitot ovat saaneet hyvää meillä aikaiseksi.
Meidän työaikalakia parjataan paljon. Se on jäykkä eikä sovi nykyaikaiseen tietotyöhön. Tämän uutisen lukemisen jälkeen meidän työaikalakikin näyttäytyy ihan uudessa valossa. Lisäksihän työehtosopimukset mahdollistavat monessa asiassa työaikalain ohittamisen tai vähintään rajun venyttämisen, joten missään ihan kestämättömän jäykässä tilanteessa ei kuitenkaan eletä.
Ja aina pelätään, että ne on vaan ne pienet työnantajat, jotka sooloilee ja sortaa, jos kukaan ei valvo. Tässä ei ollut kyse pienestä työnantajasta.
4.6.2015
Työaikojen pidentäminen vai lyhentäminen?
Mua on tässä jo jonkin aikaa ihmetyttänyt keskustelu työaikojen pidentämisestä. Nythän tämä asia on taas erityisen pinnalla mediassa.
Mielestäni työaikoja tulisi lyhentää! Jos ei nyt, niin kuitenkin jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Tai kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Tai ainakin edes pohtia.
Miksikö? Tehdään ajatusleikki. On vuosi 2030. Kaupoissa on itsepalvelukassat, robotit siivoaa, joukkoliikenne toimii kuskittomasti, talot 3D-printataan, valtion palvelut löytyy netistä, kaikki on automatisoitu, digitalisoitu tai muuten vaan tehostettu niin pitkälle kuin mahdollista. Työ vähenee. Halutaanko jäljelle jäävät työt jyvittää tekijöille siten, että pieni joukko tekee ne 40 h/vko, jolloin tämä joukko tavallaan joutuu työstä saamillaan tuloilla pitämään huolta niiden loppujenkin elämästä, joille ei kertakaikkiaan riitä työtä? Vai olisiko parempi lyhentää kaikkien työaikaa siten, että nämä jäljelle jäävät työt hoidetaan useamman ihmisen voimin?
Tehdään vielä selkeämpi, kärjistetty ajatusleikki. Saat hoidettavaksi ihan uuden, pienen ja tehokkaan valtion. Tässä valtiossa on asukkaita 10 000. Kaikki on tehostettu siinä määrin äärimmilleen, että työtä on tarjolla 40 000 tuntia viikossa. Jos nämä 40 000 tuntia teetetään 40 h/vko työntekijöillä, siitä riittää työtä 1 000 ihmiselle. Lopuille 9 000 ihmiselle ei riitä työtä, joten noita 1 000 työllistä joudutaan verottamaan todella ankarasti, jotta veroilla pystytään elättämään myös ne 9 000 työtöntä. Olisiko järkevämpää teettää nuo 40 000 tarjolla olevaa työtuntia esim. siten, että jokainen 10 000 ihmistä tekee 4 h/vko työtä?
OK, oikeassa elämässä asioita ei tietenkään voi järjestää näin yksinkertaisesti. Kaikkea työtä ei pysty jakamaan tuolla tavalla, sillä joissain töissä tarvitaan jatkuvammin sama ihminen. Mieleen tulee ensimmäisenä esimiestyö: voisi olla vähän sekavaa, jos oma esimies vaihtuisi puolen päivän välein :) Mutta esimerkiksi sellainen tuotantotyö, jota tehdään jo nyt reippaasti lyhennetyllä työajalla keskeytymättömässä kolmessa vuorossa (esim. teknologiateollisuudessa keskytymättömässä kolmivuorossa työaika tasoitetaan vuodessa 34,9 tuntiin viikossa), voisi työaikaa lyhentää entisestään ja lisätä työntekijöiden määrää. Keskeytyvä kolmivuorotyö voisikin olla keskeytymätöntä nelivuorotyötä kuuden tunnin työvuorokierrolla!
Lisäksi me emme tietysti voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Mitä käy palkalle, kun työaika lynenee? No tietysti palkka pienenee. Toisaalta ehkä verotusta voisi keventää, kun työttömiä olisi vähemmän. Tarjolla olevan työn ja työntekijöiden määrän suhde on lisäksi alakohtaista: joillain aloilla on aivan liikaa työntekijöitä suhteessa tarjolla olevaan työhön, ja toisilla aloilla on huutava työvoimapula.
Lisääntyvä vapaa-aika lisäisi hyvinvointia: jäisi enemmän aikaa perheelle, harrastuksille, kulttuurille ja hauskanpidolle. Tehokkuuskin kasvaisi, kun ihmiset tekisivät virkeämpänä lyhyempää työpäivää tai lyhyempää työviikkoa.
Mielestäni työaikoja tulisi lyhentää! Jos ei nyt, niin kuitenkin jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Tai kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Tai ainakin edes pohtia.
Miksikö? Tehdään ajatusleikki. On vuosi 2030. Kaupoissa on itsepalvelukassat, robotit siivoaa, joukkoliikenne toimii kuskittomasti, talot 3D-printataan, valtion palvelut löytyy netistä, kaikki on automatisoitu, digitalisoitu tai muuten vaan tehostettu niin pitkälle kuin mahdollista. Työ vähenee. Halutaanko jäljelle jäävät työt jyvittää tekijöille siten, että pieni joukko tekee ne 40 h/vko, jolloin tämä joukko tavallaan joutuu työstä saamillaan tuloilla pitämään huolta niiden loppujenkin elämästä, joille ei kertakaikkiaan riitä työtä? Vai olisiko parempi lyhentää kaikkien työaikaa siten, että nämä jäljelle jäävät työt hoidetaan useamman ihmisen voimin?
Tehdään vielä selkeämpi, kärjistetty ajatusleikki. Saat hoidettavaksi ihan uuden, pienen ja tehokkaan valtion. Tässä valtiossa on asukkaita 10 000. Kaikki on tehostettu siinä määrin äärimmilleen, että työtä on tarjolla 40 000 tuntia viikossa. Jos nämä 40 000 tuntia teetetään 40 h/vko työntekijöillä, siitä riittää työtä 1 000 ihmiselle. Lopuille 9 000 ihmiselle ei riitä työtä, joten noita 1 000 työllistä joudutaan verottamaan todella ankarasti, jotta veroilla pystytään elättämään myös ne 9 000 työtöntä. Olisiko järkevämpää teettää nuo 40 000 tarjolla olevaa työtuntia esim. siten, että jokainen 10 000 ihmistä tekee 4 h/vko työtä?
OK, oikeassa elämässä asioita ei tietenkään voi järjestää näin yksinkertaisesti. Kaikkea työtä ei pysty jakamaan tuolla tavalla, sillä joissain töissä tarvitaan jatkuvammin sama ihminen. Mieleen tulee ensimmäisenä esimiestyö: voisi olla vähän sekavaa, jos oma esimies vaihtuisi puolen päivän välein :) Mutta esimerkiksi sellainen tuotantotyö, jota tehdään jo nyt reippaasti lyhennetyllä työajalla keskeytymättömässä kolmessa vuorossa (esim. teknologiateollisuudessa keskytymättömässä kolmivuorossa työaika tasoitetaan vuodessa 34,9 tuntiin viikossa), voisi työaikaa lyhentää entisestään ja lisätä työntekijöiden määrää. Keskeytyvä kolmivuorotyö voisikin olla keskeytymätöntä nelivuorotyötä kuuden tunnin työvuorokierrolla!
Lisäksi me emme tietysti voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Mitä käy palkalle, kun työaika lynenee? No tietysti palkka pienenee. Toisaalta ehkä verotusta voisi keventää, kun työttömiä olisi vähemmän. Tarjolla olevan työn ja työntekijöiden määrän suhde on lisäksi alakohtaista: joillain aloilla on aivan liikaa työntekijöitä suhteessa tarjolla olevaan työhön, ja toisilla aloilla on huutava työvoimapula.
Lisääntyvä vapaa-aika lisäisi hyvinvointia: jäisi enemmän aikaa perheelle, harrastuksille, kulttuurille ja hauskanpidolle. Tehokkuuskin kasvaisi, kun ihmiset tekisivät virkeämpänä lyhyempää työpäivää tai lyhyempää työviikkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)