Eilen illalla tuli mieleen googlettaa erilaisia oikeusteoriaan liittyviä sivuja, sillä oikeusteoria on yksi pääsykoekirjojen aiheista tänä vuonna. Mielenkiintoisimpia sivuja availin uusiin välilehtiin. En enää muista missä kohtaa törmäsin Jeremy Benthamin nimeen, mutta muistin, että tästä herrasta kerrottiin hyvin lyhyesti oikeusteorian pääsykoekirjassa John Austinista kertovan osion alussa. Tekstin mukaan Bentham oli "varsin radikaali filosofi ja uudistaja". "Varsin radikaali" on mielestäni varsin maltillisesti ilmaistu henkilöstä, joka eli 1700-1800 luvun taitteessa ja josta Wikipedia kirjoittaa seuraavaa:
Bentham became a leading theorist in Anglo-American philosophy of law, and a political radical whose ideas influenced the development of welfarism. He advocated individual and economic freedom, the separation of church and state, freedom of expression, equal rights for women, the right to divorce, and the decriminalising of homosexual acts. He called for the abolition of slavery, the abolition of the death penalty, and the abolition of physical punishment, including that of children. He has also become known in recent years as an early advocate of animal rights. Though strongly in favour of the extension of individual legal rights, he opposed the idea of natural law and natural rights, calling them "nonsense upon stilts".Aika mahtava tyyppi – ja todella radikaali! Jos olisin elänyt tuohon aikaan, olisin ehdottomasti halunnut tuntea tällaisen ajattelijan. Itseasiassa moni asia tuossa listassa on vielä nykypäivänäkin monessa osassa maailmaa päin persettä. Kello oli kuitenkin jo puoli yksi yöllä, joten kävin nukkumaan.
Mutta se Benthamista.
Tänä aamuna muistin, että oikeusteorian kirjassa käsiteltiin jossain kohtaa oikeussubjektiutta. Oikeussubjekteja voivat olla luonnolliset henkilöt (eli ihmiset) ja oikeushenkilöt (eli yritykset, yhteisöt, järjestöt tai vaikkapa valtio). Myös esimerkiksi EU on nykyään itsenäinen oikeushenkilö. Oikeussubjekteilla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia ja ne voivat ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin. Pääsykoekirjassa tuotiin erikseen esiin, että luonnolla ja eläimillä ei ole oikeussubjektin asemaa – eli niillä ei voi suoraan olla oikeuksia tai velvollisuuksia – vaikkakin meillä on luonnonsuojelullisia päämääriä perustuslainkin tasolla. Luonnon ja eläinten voidaan katsoa periaatteessa hieman kiertäen omaavan oikeuksia luonnon- ja eläinsuojelulakien kautta, mutta ne ovat silloin oikeudellisten käytäntöjen kohde, eivätkä niinkään itsessään oikeuksien haltijoita. Eläinten katsotaan usein olevan muiden oikeussubjektien, esimerkiksi ihmisen, omaisuutta.
Välillä pyörin Kaarlo Tuorin kriittisen oikeusteorian parissa. Tuorin teorian mukaan oikeussubjekti käsitteenä sijaitsee oikeuden syvimmällä tasolla, eli se on aivan perustavaa laatua oleva oikeudellinen käsite. Tällaiset oikeuden syvällä tasolla sijaitsevat asiat muuttuvat hyvin hitaasti.
Sitten lisää veivaamista Googlen, Wikipedian ja pääsykoekirjan välissä, kunnes päädyin artikkeliin Voiko eläin olla oikeussubjekti?. Jäin todella miettimään, miksi ei? Kirjoituksessa on mielipiteitä puolesta ja vastaan. Eläinten oikeussubjektiutta vastaan argumentoidaan sillä, että eläimelle ei ainakaan voida sälyttää velvollisuuksia. Tätä näkemystä taas kritisoidaan – todella kärjistäen – sillä, että sylivauvat ja vakavasti kehitysvammaiset omaavat oikeussubjektin aseman, vaikka heillekään ei voi oikein sälyttää velvollisuuksia. Eläin ei myöskään voi ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin – miten jänis voisi haastaa ketun oikeuteen? Toisenlaisen näkemyksen mukaan voivathan sellaiset ihmisetkin, jotka eivät voi itse ajaa omaa asiaansa, ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin edustajan välityksellä. Miksei eläinkin voisi toimia edustajan välityksellä? Kärjistän nyt itse hieman: Jotkut eläinlajit, esimerkiksi ihmisapinat (hassu ja oikeastaan tässä tilanteessa aika johdatteleva lajinimitys mm. simpansseille ja gorilloille) voivat viittomalla kommunikoida ihmisten kanssa. Ne myös tiedostavat olevansa olemassa yksilöinä – mm. tunnistavat itsensä peilistä.
Mielenkiintoisena yksittäisenä kohtana kirjoituksessa oli vuonna 2012 USA:n Etelä-Kalifornian osavaltion alioikeudessa käsittelyssä ollut tapaus Tilikum et al v. Sea World Parks & Entertainment, Inc. et al, jossa siis miekkavalaat eläinsuojelujärjestöjen edustamana ajoivat kannetta vapauttamisensa puolesta vedoten USA:n perustuslain kohtaan, jossa kielletään pakkotyö ja orjuus. Juttu kuitenkin kaatui siihen, että oikeus totesi kyseisen perustuslain kohdan koskevan vain ihmisiä eikä ei-ihmisiä, non-persons. Lopussa tuomioistuin kuitenkin totesi seuraavaa:
Even though Plaintiffs lack standing to bring a Thirteenth Amendment claim, that is not to say that animals have no legal rights; as there are many state and federal statutes affording redress to Plaintiffs, including, in some instances, criminal statutes that ‘punish those who violate statutory duties that protect animals.Tuossa kuitenkin palataan siihen lähtötilanteeseen, että eläimet ovat edelleen "vain" oikeudellisten käytäntöjen kohteina suojeltavana.
Mielenkiintoista!
