Liukuvasta työajasta

Ohessa muutamia tärkeitä ja mielenkiintoisia kysymyksiä liukuvasta työajasta.

Liukuvasta työajasta on sovittava

Työnantaja ei voi pakottaa työntekijää käyttämään liukuvaa työaikaa, eikä työntekijä voi omin päin alkaa liu'uttamaan – liukuvasta työajasta on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Työaikalaki ei kuitenkaan edellytä liukuvan työajan sopimukselta määrämuotoa. Sopimus voi olla kirjallinen, sähköinen, suullinen tai konkludenttinen (eli hiljainen). Konkludenttisella sopimisella tarkoitetaan sitä, että mitään varsinaista sopimusta ei solmita – edes suullisesti – vaan sopimus syntyy, kun osapuolet käyvät kaikessa hiljaisuudessa toimimaan sopimuksen mukaisesti. Hiljainen sopiminen liukuvasta työajasta voi tapahtua esimerkiksi seuraavasti: työnantaja ilmoittaa liukuvan työajan ehdot intrassa, jonka jälkeen liukuvasta työajasta kiinnostuneet työntekijät alkavat hyödyntämään liukuvaa työaikaa työnantajan julkistamien ehtojen mukaisesti.

Liukuva työaika on työntekijälle myönnetty etuus

On tärkeää muistaa, että työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää "hyödyntämään" liukuvaa työaikaa kiiretilanteissa. Työntekijä voi varsin hyvin päättää, että tekee tänään lyhemmän päivän, vaikka työpaikalla olisi tulipalokiire. Tämän vuoksi työnantajan ei kannata sopia liukuvasta työajasta tietyillä ehdoilla tästä ikuisuuteen. Työnantajan on järkevää varata oikeus muuttaa liukuvan työajan ehtoja tai lakkauttaa järjestely kokonaan.

Liukuvan työajan enimmäiskertymälle eli "saldorajalle" on yläraja (tai sitten ei)

Työaikalain mukaan liukuvan työajan enimmäiskertymä voi olla enintään 40 tuntia. Tästä voidaan kuitenkin työehtosopimuksella sopia toisin. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaan paikallisesti voidaan sopia siitä, että enimmäiskertymä voi olla jopa 120 tuntia.

Lisäksi oikeuskirjallisuudessa ainakin teoksessa Kairinen-Hietala-Ojanen: Paikallinen sopiminen ja sopimukset, Talentum 2015, s. 248 esitetään, että ns. edullisemmuussäännön nojalla liukuvan työajan enimmäiskertymä voidaan sopia yli työaikalain maksimin. Edullisemmuussäännöllä tarkoitetaan yksinkertaistaen sitä sääntöä, että "aina voidaan sopia lakia ja tessejä paremmista ehdoista". Edullisemmuussääntö ei ole poikkeukseton, eikä ole lainkaan varmaa, että liukuvan työajan enimmäiskertymästä sopiminen yli työaikalain maksimin olisi edullisemmuussäännön nojalla mahdollista. Mutta ei se ihan mahdoton ajatus ole, koska liukuva työaika on työntekijälle myönnetty etuus ja täysin hänen kontrolloitavissa, jolloin jos työntekijä kokee väljemmät liukumarajat itselleen edullisemmaksi, on liukumarajoista sopiminen edullisemmuussäännön nojalla yli työaikalain maksimin ehkä mahdollista.

Mitä tapahtuu jos enimmäiskertymä ylitetään?

Kyse on siinä kohtaa lähtökohtaisesti ylityöstä – mutta jotkut työehtosopimukset mahdollistavat säännöllisen vuorokautisen ja viikoittaisen työajan enimmäispituudesta ja työajan keskimääräistämisestä sopimista, jolloin voidaan siinä hetkessä, kun saldoraja tuli täyteen, sopia, että yli menevät tunnit tasoitetaan (eli pidetään vapaana) jollain aikavälillä (eli tasoittumisjaksolla). Tällä tavalla ylityön muodostuminen voidaan yksittäistapauksessa kiertää sopimalla.