Erilaiset työsuhteen päättymistavat

Usein työsuhteen päättymistavoiksi ajatellaan vain työsopimuksen irtisanominen ja purkaminen – ja ehkä koeaikapurku vielä omana tapanaan. Päättymistapoja on kuitenkin vielä lisää, ja vaikka netistä löytyy työsuhteen päätymistä koskevia kirjoituksia vaikka miten paljon, niin mielestäni kaikkia päättymistapoja ei ole esitelty kerralla missään.

Yleisimmät päättymistavat:

1. Työsopimuksen irtisanominen on yleisin työsuhteen päättämistapa. Irtisanottaessa työsopimus päättyy irtisanomisajan kuluttua. Työntekijä voi irtisanoa työsopimuksen ilman sen kummempaa syytä, mutta työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä (TSL 7:1). Tällaiset asialliset ja painavat syyt ovat jaettavissa kahteen kategoriaan:
• Työntekijästä johtuvat syyt: esim. työntekijä laiminlyö työtehtäviään, ei noudata annettuja määräyksiä, on luvatta poissa, alisuoriutuu jatkuvasti. Pääsääntöisesti työntekijää tulee ensin varoittaa.
• Taloudelliset ja tuotannolliset syyt – tarjolla oleva työ vähenee "olennaisesti ja pysyvästi" (TSL 7:3). Tähän kategoriaan kuuluvat organisaatiomuutokset, työtehtävien lakkauttaminen ja yhdistäminen, toimintojen ulkoistaminen jne. Vähintään 20 henkeä työllistävissä yrityksissä on ensin käytävä YT-neuvottelut.
2. Työsopimuksen purkaminen on vähän harvinaisempi ja rankempi päättämistapa. Purettaessa työsopimus päättyy samantien. Työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain "erittäin painavasta syystä" (TSL 8:1.1). Käytännössä työntekijän pitää tehdä jotain todella moitittavaa: rikkoo kilpailukieltoa, pahoinpitelee työkaverin, kavaltaa kassan tai kieltäytyy työstä varoituksista huolimatta. Myös työntekijä tarvitsee purkamiseen erittäin painavan syyn, esim. työnantaja ei maksa palkkaa tai vaarantaa tahallaan tai välinpitämättömyyttään työntekijän turvallisuuden.
3. Koeaikapurku on periaatteessa työsopimuksen purkaminen, mutta kumpikaan osapuoli ei tarvitse normaalin purkamisen edellyttämiä perusteita. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan saa purkaa työsopimusta "koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla" eikä työnantaja saa käyttää syrjiviä perusteita (TSL 1:4.4).
4. Työsopimuksen päättämisestä sopiminen on myös mahdollista milloin tahansa työsuhteen aikana. Työsuhde voi päättyä silloin vaikka samantien tai jonkun "irtisanomisajan" kuluttua. Käytännön elämän tilanteita ovat mm. YT:iden jälkeen tarjottavat eropaketit, joissa siis sovitaan työsuhteen päättämisestä korvausta vastaan, tai kun työnantajalla ja työntekijällä ovat menneet sukset ristiin ja halutaan hyvässä hengessä ja siististi päättää työsuhde. Molemmissa tapauksissa yleensä aina sovitaan, että työsuhteen päättymistä ei tulla riitauttamaan.
5. Määräaikaisen työsopimuksen päättyminen voidaan ajatella omaksi päättymistavakseen. Siinä työsuhde päättyy ennalta sovitun mukaisesti ilman sen kummempia tahdonilmaisuja kummaltakaan osapuolelta. 

 Harvinaisempia päättymistapoja:

1. Työsopimuksen purkautuneena käsitteleminen tulee työnantajalle mahdolliseksi, kun työntekijä on ollut poissa työstä 7 päivää ilmoittamatta sinä aikana pätevää syytä poissaololleen (ja työntekijälle mahdolliseksi, kun työnantaja on ollut poissa työpaikalta 7 päivää ilmoittamatta sinä aikana pätevää syytä poissaololleen – tosin tämä tulee varmaan hyvin harvoin sovellettavaksi :)). Jos nämä edellytykset täyttyvät, voi työnantaja (tai työntekijä) päättää, että käsittelee työsopimusta purkautuneena – tästä ei edes tarvitse toiselle osapuolelle välttämättä ilmoittaa mitään, mutta olisihan se ihan kohteliasta. Työnantajan käsitellessä työsopimusta purkautuneena tulee toki ryhtyä työsuhteen päättämisen edellyttämiin toimenpiteisiin, eli laittaa lopputili maksuun ja palauttaa verokortti työntekijälle. Purkautuneena käsitellessä työsuhde päättyy takautuvasti ensimmäisestä poissaolopäivästä lukien. 
2. Eroamisiän saavuttaminen päättää työsuhteen ilman kummankaan osapuolen aktiivisia toimia sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana työntekijä täyttää 68 vuotta.
3. Työsopimuksen raukeaminen on erittäin harvinainen työsuhteen päättymistapa. Raukeaminen tapahtuu, jos sopimussuhteen jatkamisen edellytykset häviävät lopullisesti, eikä se edellytä kummaltakaan osapuolelta aktiivista toimintaa, ts. raukeaminen tapahtuu itsestään. Käytännön elämässä työsopimus raukeaa, jos työntekijä kuolee tai hänelle myönnetään pysyvä täysi työkyvyttömyyseläke. Koska työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää takautuvasti, myös työsuhde raukeaa silloin takautuvasti: työsuhde päätyy sinä päivänä, josta alkaen täysi työkyvyttömyyseläke on takautuvasti myönnetty (TT 1984-81).

Raukeaminen on mielestäni mielenkiintoinen päättymistapa. Kuolema ja täysi pysyvä työkyvyttömyyseläke ovat aika selkeitä tilanteita, joissa raukeaminen on järkeenkäyvä tapahtuma. Voisiko työsopimus raueta myös esimerkiksi tilanteessa, jossa ulkomaalaisen työntekijän oleskelu- ja työskentelylupa päättyy eikä sitä saa uusittua? Tällöinkin sopimussuhteen jatkamisen edellytykset häviävät lopullisesti, koska työnteko muuttuu mahdottomaksi (laittomaksi). Lisäksi Kaupan esimiesliiton nettisivuilta löytyy Kimmo Niemisen artikkeli, jossa esitetään, että työsopimus raukeaisi myös tilanteessa, jossa työntekijä on vapautettu ehdollisesti työntekovelvoitteesta irtisanomisajaksi, ja työnantaja kutsuu/määrää hänet takaisin työhön jäljellä olevaksi irtisanomisajaksi, mutta työntekijä kieltäytyy tulemasta työhön. Onkohan kirjoittajalla käynyt kirjoitusvirhe, koska tuollaisessa tilanteessa kyse olisi kai työvelvoitteen laiminlyönnistä / työstä kieltäytymisestä, josta voisi seurata työsopimuksen purkaminen tai 7 päivän poissaolon jälkeen purkautuneena käsitteleminen?

Puolipiste

Oikeustieteen opinnot ovat herättäneet minussa valtavan kiinnostuksen hyvään kirjoittamiseen: tekstin rytmitykseen, sanavalintoihin, kielioppiin jne. Aivan erityisenä kiinnostuksen kohteena minulla on tällä hetkellä puolipiste.

En edelleenkään täysin tajua, milloin tulisi käyttää puolipistettä. Tällä hetkellä laitan puolipisteen kohtaan, johon olen ensin mallaillut pistettä, pilkkua, ajatusviivaa ja ehkä kaksoispistettäkin: piste on erottanut lauseita tai virkkeitä liikaa, pilkku liian vähän, ajatusviiva on ollut liian "rankka" ja kaksoispiste ei sopinut muuten vaan – siispä laitetaan puolipiste. Lopputuloksena se ei välttämättä ole oikeassa paikassa.

Googlettamalla puolipisteen käytöstä löytyy ohjeiden (jotka ovat osittain ristiriitaisia) lisäksi jopa hieman huvittavia kuvauksia puolipisteen "luonteesta". Tässä ovat parhaat palat:

• "Puolipiste on herkkä välimerkki, jonka käytöstä ollaan monta mieltä."
• "Puolipisteen avulla voi osoittaa asioiden yhteyksiä, rytmittää tekstiä ja saada siihen vivahteita ja vaihtelua." 
• "Oikein käytettynä puolipiste ilmaisee hienovaraisia merkityssuhteita."
• "Puolipisteellä saa aikaan monenlaisia merkitysvivahteita, ja siksi sitä on pidetty taitavien kirjoittajien tyylikeinona."
• "Puolipiste kuitenkin osoittaa lukijalle, että sen yhdistämät jaksot kuuluvat enemmän yhteen kuin tekstin muut virkkeet. Samalla puolipiste elävöittää tekstin rytmiä."
• "Puolipisteen vaikutuksen havaitsee oikeastaan vasta tarkastelemalla sillä yhdistettyjä virk­kei­tä suhteessa laajempaan kokonaisuuteen, johon ne kuuluvat, kappaleeseen." 
• "Puolipiste – pelottava vai käytännöllinen välimerkki?"
• "Puolipistettä voi käyttää tunteita ja ajatuksia herättävänä tyylikeinona tai rytmittämässä pitkää virkettä."
• "Puolipiste tuo elävyyttä tekstiin."
• "Kielikellon päätoimittaja Riitta Eronen kuvailee puolipistettä tyttömäiseksi ja tunteelliseksi. Hänen mukaansa puolipistettä voi käyttää uutistekstissäkin."
• "Monet sanovat, että vaatii musikaalisuutta ja rytmitajua, jotta sitä osaa käyttää oikein. Puolipiste tuo tekstiin elävyyttä ja vaihtelevuutta." 
• "– Kyllä siitä on ihan käytännön hyötyä, varsinkin luetteloiden erottelussa. Se myös rytmittää tekstiä, jottei siitä tule turhan tylsää ja jankuttavaa, Eronen sanoo."
• "Kaikki lukijat eivät välttämättä tunne puolipisteen merkitystä."
• "Puolipiste vaatii myös lukijalta aika paljon."
   

Nyt mieleni tekisi miltei joka tekstiin vaikka väkisin rakentaa paikka puolipisteelle, jotta saisin tekstiini "hienovaraisia merkityssuhteita", "vivahteita ja vaihtelua" ja lisäksi "elävöittäisin tekstin rytmiä". Bonuksena tekstistä tulisi myös "tyttömäinen ja tunteellinen" (tätä en kyllä ihan ymmärrä), eikä se olisi "turhan tylsää ja jankuttavaa". Lisäksihän puolipiste on "taitavan kirjoittajan tyylikeino", ja "monet sanovat, että vaatii musikaalisuutta ja rytmitajua, jotta sitä osaa käyttää oikein" ;)

Blogini sisältö on kyllä karannut kauas alkuperäisestä HR-aiheesta, mutta ehkä näiden asioiden välille voi jonkun sillan rakentaa: HR on osin viestintää, viestintään kuuluu kielioppi – kas näin.

Työtä ja opiskelua

Olen nyt reilun kolmen kuukauden ajan tehnyt töitä ja opiskellut samaan aikaan. Töitä teen osa-aikaisena 50 % normaalista työajasta (joka toinen viikko kaksi päivää ja joka toinen viikko kolme päivää). Koulussa luentoja on joka toinen viikko torstaista lauantaihin. Periaatteessa vapaa-aikaa pitäisi olla vaikka kuinka, mutta käytännössä opiskeltavaa riittää luentopäivien ulkopuolellakin – varsinkin nyt, kun ensi viikolla on tenttiviikko.

Ennen näitä opintoja olen opiskellut viimeeksi n. 10 vuotta sitten, joten opiskelutaidot ovat todellakin ehtineet ruostua moneen kertaan, ja varsinkin pitkien esseiden kirjoittaminen tuottaa tuskaa. On kuitenkin ollut aivan älyttömän virkistävää opiskella! Työelämä ja opiskeluelämä ovat niin kaukana toisistaan, että tuntuu välillä ihan epätodelliselta mennä maanantaina töihin, kun on edellisellä viikolla ollut torstaista lauantaihin luennoilla ja usein vielä luentojen jälkeen opiskelukavereiden kanssa vertaamassa muistiinpanoja tai muuten vaan vaihtamassa ajatuksia. Toiseen suuntaan muutos, eli työpäivien jälkeen kouluun meneminen, ei jostain syystä järkytä yhtä paljon.

Opiskeluun kuuluu tietysti opiskelijabileet, joten jos ei muuten saa tarpeeksi kontrastia työelämän ja opiskeluelämän välille, niin juhliminen aamukuuteen asti tekee sen varmasti.

Parasta on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen; meillä on jotenkin ihan epätodellisen mukava opiskelijaporukka. Suurin osa on minua yli viisi vuotta nuorempia, ja se on ollut kivaa, koska itseään nuoremmassa seurassa nuortuu ja piristyy itsekin :)

Tältä pohjalta suosittelen opiskelua näin aikuisenakin kaikille! Töiden ohella opiskelu vaatinee rinnalle sellaisen työn, jota voi tehdä osa-aikaisena – ainakaan oma psyyke ei kestäisi kokoaikatyötä ja opiskelua samaan aikaan! En tiedä, kuinka helposti eri työpaikoilla oman työn saa osa-aikaistettua. Toisaalta, jos alkaisi tekemään 50 % työaikaa, voisi työnantaja palkata toisen työntekijän tekemään sen toiset 50 % :) Tälle on ihan nimikin: job sharing. Ei vaan vissiin ole erityisen yleistä Suomessa. Wiki-artikkelin mukaan "studies have shown that net productivity increases when two people share the same 40-hour job". Tämän tiedon voisi kuvitella miellyttävän työnantajaa, jolle työntekijä ehdottaa tällaista järjestelyä. Onhan tuo asiantuntijatehtävissä jotenkin ihan päivänselvää, että kahdet aivot ovat tuottavammat kuin yhdet.

Lakimuutos tulossa 2016: ulkomaiset oikistutkinnot == suomalaiset oikistutkinnot

EU:sta tulee mun mielestä useinkin hyviä juttuja – kuten uusi aikaisempaa ammattipätevyysdirektiiviä muuttava direktiivi 2013/55/EU! Ko. direktiivi on tullut voimaan jo 18.1.2014, mutta koska tätä ei missään Iltasanomissa ole ollut luettavissa, en ollut tiennyt koko asiasta mitään, ennen kuin koulukaveri linkitti tämän Facebookiin. Varsinaisesti tuo alkaa vaikuttamaan vasta 18.1.2016, johon mennessä jäsenvaltioiden tulee saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tästä onkin jo olemassa hallituksen esitys, joka löytyy täältä (samalla sivulla on muutakin aiheeseen liittyvää).

Tässä oikeustieteellisiä tutkintoja koskevat parhaat palat hallituksen esityksestä:

Yksi Euroopan Unionin (EU) tavoitteista on henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaan helpottaakseen itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta.

– –

Ammattipätevyysdirektiivin uudistamisen yhteydessä on EU:n komission ohjauksessa toteutettu direktiivin 59 artiklaan perustuva laaja kartoitus ammattien sääntelystä EU:n jäsenmaissa. Tässä yhteydessä on kartoitettu uudelleen myös Suomen säännellyt ammatit. Toteutetun kartoituksen ja EU:n komissiosta sen yhteydessä saatujen linjausten sekä SEUT 51 artiklan perusteella on lainmuutosten yhteydessä tarkoitus luopua tulkinnasta, jonka mukaan oikeustieteellistä tutkintoa edellyttävät julkisen sektorin virat ja tehtävät olisivat säänneltyjä ammatteja, joihin tulisi soveltaa ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia.

– –

Jos ulkomailla oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö haluaa kelpoisuuden julkisen sektorin virkaan, johon on säädöspohjaisena kelpoisuusvaatimuksena oikeustieteellisen alan tutkinto, hän voisi tutkinnon suoritusmaasta riippumatta hakea jatkossa päätöstä tutkintonsa rinnastamisesta ulkomaanopintolain nojalla.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa ulkomaisen oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö on ilman mitään ETA-kokeita kelpoinen suomalaisiin virkoihin, joissa tällä hetkellä edellytetään suomalaista oikeustieteellistä tutkintoa tai sitä, että henkilö on suorittanut nykyisin vaadittavan ETA-kokeen.

Jatkossa siis lainsäädäntö ei enää muodosta esteitä ja hidasteita työllistymiselle Suomessa. Asenteet toki laahaavat lainsäädännön jäljessä.

Sähköposteissa pilkku tervehdysten jälkeen

No nyt on "todella tärkeä" aihe blogitekstille, ja vähän hävettää tällaisesta edes kirjoittaa – mutta kirjoitanpa kuitenkin!

Mua ärsyttää se, että jos ollaan aivan kielioppinatseja, ei suomenkielisissä sähköposteissa (tai kirjeissä, jos joku sellaisia vielä lähettelee) tule alku- eikä lopputervehdyksen jälkeen pilkkua. Kuitenkin tässä nyt varmaan kymmeniä tuhansia ihan suomenkielisiä sähköposteja nähneenä pilkku tervehdyksen jälkeen on yleisempää kuin pilkuttomuus. Itsehän myös käytän pilkkua. Seuraava esimerkki on siis kieliopillisesti yksinkertaisesti väärin:

Hei Seppo,

Kiitos kaikesta!

Ystävällisin terveisin,

Sirpa

 Oikea tapa kirjoittaa alku- ja lopputervehdykset on seuraava:

Hei Seppo

Kiitos kaikesta!

Ystävällisin terveisin

Sirpa

Ihan hassun näköistä.

Pilkun käyttö tervehdysten jälkeen on kuitenkin eri kielioppaiden mukaan OK, jos sitä seuraava virke aloitetaan pienellä kirjaimella:

Hei Seppo,

kiitos kaikesta!

Ystävällisin terveisin

Sirpa

Näyttää vielä tyhmemmältä.

Sen sijaan englanninkielisissä sähköposteissa ja kirjeissä pilkun käyttö on se oikea tapa. Seuraava on oikein:

Dear Seppo,

Thank you for everything!

Best regards,

Sirpa

Näin.

Kokemuksia Tallinnan yliopistosta

Olen nyt reilun kuukauden opiskellut TLU Law Schoolissa Helsingissä oikeustiedettä. Nyt alkaa jo vähän hahmottumaan, mistä on kyse, ja pystyy vähän purkamaan ajatuksia. Tässä tämän hetken kokemuksia ja kommentteja:

• Opiskelukielenä on tosiaan englanti. Yllättävää kyllä, missään vaiheessa ei ole – ainakaan vielä – tullut sellasta tunnetta, ettei kielen takia ymmärrä jotain. Muuten on kyllä välillä ollut ymmärtämätön olo :)
• Luentoja on vain joka toinen viikko torstaista lauantaihin, mutta sen ulkopuolella lukemista ja tekemistä on aivan tokuttomasti! Ensimmäisen luentoviikonlopun jälkeen jäi tehtäväksi vain kaksi oikeustapaustiivistelmää ja luettavaksi pari kirjaa (joita siis ehtii kyllä lukemaan aina tentteihin asti). Homma lähti ihan käsistä toisen kerran jälkeen, kun piti alkaa tekemään viittä oikeustapauslyhennelmää sekä ryhmätyönä 20-sivuinen jenkkien ja ryhmän vapaasti valitseman toisen maan perustuslakien vertailu – ja valmista tuli olla seuraavaan luentokertaan mennessä. :) Samalla tuli tietysti uutta luettavaa kirjatolkulla. En ole varma, sopiiko tämä koulu ainakaan kokopäiväisen työn ohelle... Teen 50 % työaikaa ja koen, että tässäkin on jo aika kiire.
• Muut opiskelijat ovat ihan oikeasti poikkeuksetta olleet todella mukavia, ja uusiin ihmisiin on tutustunut helposti. Ehkä tämä on näin missä tahansa koulussa, mutta jaksan edelleen hämmästellä meidän ryhmähenkeä.
• Kaikki tähän mennessä vastaan tulleet luennoitsijat ovat olleet aivan huippuja! Lempparini on 23 vuotta tuomarina ja sitä ennen syyttäjänä ja asianajajana jenkeissä työskennellyt kaveri :) Käsittämättömän energinen ja mukaansatempaava tyyppi.
• Meillä on noin 70 opiskelijan ryhmä, joka alkaa kooltaan olla ihan siinä rajoilla, että voiko luennoilla kunnolla keskustella tai tehdä ryhmätöitä, mutta toistaiseksi tämä on toiminut. Yhdellä kurssilla on ollut pakko jättää ryhmätyöt kotiin tehtäväksi, kun tunneilla ei yksinkertaisesti ehdi näin ison porukan kanssa. Se vähän harmittaa.
• Opiskelutilat meillä on keskustassa Forumin Business Parkissa – loistavaa!
• Kurssien arvosana muodostuu monella kurssilla muustakin kuin tentistä, kuten esseistä ja aktiivisuudesta luennoilla ja ryhmätöissä. Tämä sopii mulle.

Nyt vaan pidän peukkuja, että pääsen tenteistä läpi :D Tenttejä ei täällä nimittäin saa uusia kuin kerran – sen jälkeen on käytävä kurssi kokonaan uudestaan. Ja jos ei pääse tiettyä määrää kursseja läpi lukukaudessa, tippuu koulusta kokonaan pois lopullisesti. Raakaa...

Facebook-lakossa

Olen ollut nyt suurinpiirtein 2,5 kuukautta poissa Facebookista. En ole poistunut sieltä kokonaan: tilini on deaktivoitu, ja kun kirjaudun seuraavan kerran Facebookiin sisään, kaikki palautuu ennalleen.

Syitä lakkoon oli useita:

• Halusin keskittyä lukemaan pääsykokeisiin.
• Vietin aika paljon aikaa Facebookissa, sillä olin mukana tosi monessa ryhmässä.
• Halusin selvittää millainen olen, kun en saa mitään vaikutteita ulkopuolelta enkä vertaa itseäni muihin.
• (Huomasinkin, miten paljon tykkään vaan olla kotona, katsella Netflixiä ja tavata silloin tällöin ystäviä kahden kesken :D)
• Ihan vaan testin vuoksi :)
   

Ja millaisia mullistavia vaikutuksia tällä on ollut elämääni:

• On enemmän aikaa katsella Netflixiä!
• Olen löytänyt uusia nettisaitteja, joissa kuluttaa aikaa, kuten vaikkapa Reddit!
• Koen elämäni rauhoittuneen jollain tavalla. Vaikea selittää.
• Olen ollut vähemmän yhteyksissä monien ihmisten kanssa. Toisaalta joidenkin kanssa nyt enemmän!
   

Vähän pihallahan tässä on mitä tuttavien elämässä tapahtuu, mutta toisaalta tarvitseeko minun tietääkään. Mutta en aio pysyvästi poistua Facebookista! Aktivoin tilin taas sitten, kun tulee sopiva hetki.

Pääsykokeet ohi

Eilen ne nyt sitten oli, ne pääsykokeet. Tavoitteet laski siinä lukuprosessin aikana siihen pisteeseen, että "jos nyt jotain osais johonkin vastata, niin hieno juttu!" :) Sain kuitenkin vastattua kaikken jotain, mutta noilla vastauksilla ei sisään pääse. Esseisiin ja oikeustapaustehtäviin oli vastaustilaa sivu; omat vastaukseni olivat suurinpiirtein keskimäärin puolen sivun mittaisia. Tosin yhteen kysymykseen kirjoitin sivun aivan täyteen, mutta toisaalta eräs toinen vastaus oli kolme riviä.

Näillä näkymin opiskelupaikkani on syksyllä Tallinn University Law School Helsingissä :) Sinne vaan pitää nyt hoitaa kaikenlaista virallista paperia auktorisoidun kääntäjän ja maistraatin notaarin kautta, ja ensi viikolla on englanninkielen tasotesti. Sen jälkeen olisi kaikki kunnossa.

Jeremy Bentham, eläinten oikeudet, oikeussubjekti

Pääsykoekirjoja lukiessa tietokoneen ääressä harhautuu helposti tutkimaan jotain asiaa lisää netistä. Netistä voi taas löytyä jotain, josta harhautuu takaisin kirjaan. Eilisiltana ja tänään aamulla tapahtui runsaasti tämänkaltaista edestakas veivaamista.

Eilen illalla tuli mieleen googlettaa erilaisia oikeusteoriaan liittyviä sivuja, sillä oikeusteoria on yksi pääsykoekirjojen aiheista tänä vuonna. Mielenkiintoisimpia sivuja availin uusiin välilehtiin. En enää muista missä kohtaa törmäsin Jeremy Benthamin nimeen, mutta muistin, että tästä herrasta kerrottiin hyvin lyhyesti oikeusteorian pääsykoekirjassa John Austinista kertovan osion alussa. Tekstin mukaan Bentham oli "varsin radikaali filosofi ja uudistaja". "Varsin radikaali" on mielestäni varsin maltillisesti ilmaistu henkilöstä, joka eli 1700-1800 luvun taitteessa ja josta Wikipedia kirjoittaa seuraavaa:

Bentham became a leading theorist in Anglo-American philosophy of law, and a political radical whose ideas influenced the development of welfarism. He advocated individual and economic freedom, the separation of church and state, freedom of expression, equal rights for women, the right to divorce, and the decriminalising of homosexual acts. He called for the abolition of slavery, the abolition of the death penalty, and the abolition of physical punishment, including that of children. He has also become known in recent years as an early advocate of animal rights. Though strongly in favour of the extension of individual legal rights, he opposed the idea of natural law and natural rights, calling them "nonsense upon stilts".

Aika mahtava tyyppi – ja todella radikaali! Jos olisin elänyt tuohon aikaan, olisin ehdottomasti halunnut tuntea tällaisen ajattelijan. Itseasiassa moni asia tuossa listassa on vielä nykypäivänäkin monessa osassa maailmaa päin persettä. Kello oli kuitenkin jo puoli yksi yöllä, joten kävin nukkumaan.

Mutta se Benthamista.

Tänä aamuna muistin, että oikeusteorian kirjassa käsiteltiin jossain kohtaa oikeussubjektiutta. Oikeussubjekteja voivat olla luonnolliset henkilöt (eli ihmiset) ja oikeushenkilöt (eli yritykset, yhteisöt, järjestöt tai vaikkapa valtio). Myös esimerkiksi EU on nykyään itsenäinen oikeushenkilö. Oikeussubjekteilla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia ja ne voivat ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin. Pääsykoekirjassa tuotiin erikseen esiin, että luonnolla ja eläimillä ei ole oikeussubjektin asemaa – eli niillä ei voi suoraan olla oikeuksia tai velvollisuuksia – vaikkakin meillä on luonnonsuojelullisia päämääriä perustuslainkin tasolla. Luonnon ja eläinten voidaan katsoa periaatteessa hieman kiertäen omaavan oikeuksia luonnon- ja eläinsuojelulakien kautta, mutta ne ovat silloin oikeudellisten käytäntöjen kohde, eivätkä niinkään itsessään oikeuksien haltijoita. Eläinten katsotaan usein olevan muiden oikeussubjektien, esimerkiksi ihmisen, omaisuutta.

Välillä pyörin Kaarlo Tuorin kriittisen oikeusteorian parissa. Tuorin teorian mukaan oikeussubjekti käsitteenä sijaitsee oikeuden syvimmällä tasolla, eli se on aivan perustavaa laatua oleva oikeudellinen käsite. Tällaiset oikeuden syvällä tasolla sijaitsevat asiat muuttuvat hyvin hitaasti.

Sitten lisää veivaamista Googlen, Wikipedian ja pääsykoekirjan välissä, kunnes päädyin artikkeliin Voiko eläin olla oikeussubjekti?. Jäin todella miettimään, miksi ei? Kirjoituksessa on mielipiteitä puolesta ja vastaan. Eläinten oikeussubjektiutta vastaan argumentoidaan sillä, että eläimelle ei ainakaan voida sälyttää velvollisuuksia. Tätä näkemystä taas kritisoidaan – todella kärjistäen – sillä, että sylivauvat ja vakavasti kehitysvammaiset omaavat oikeussubjektin aseman, vaikka heillekään ei voi oikein sälyttää velvollisuuksia. Eläin ei myöskään voi ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin – miten jänis voisi haastaa ketun oikeuteen? Toisenlaisen näkemyksen mukaan voivathan sellaiset ihmisetkin, jotka eivät voi itse ajaa omaa asiaansa, ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin edustajan välityksellä. Miksei eläinkin voisi toimia edustajan välityksellä? Kärjistän nyt itse hieman: Jotkut eläinlajit, esimerkiksi ihmisapinat (hassu ja oikeastaan tässä tilanteessa aika johdatteleva lajinimitys mm. simpansseille ja gorilloille) voivat viittomalla kommunikoida ihmisten kanssa. Ne myös tiedostavat olevansa olemassa yksilöinä – mm. tunnistavat itsensä peilistä.

Mielenkiintoisena yksittäisenä kohtana kirjoituksessa oli vuonna 2012 USA:n Etelä-Kalifornian osavaltion alioikeudessa käsittelyssä ollut tapaus Tilikum et al v. Sea World Parks & Entertainment, Inc. et al, jossa siis miekkavalaat eläinsuojelujärjestöjen edustamana ajoivat kannetta vapauttamisensa puolesta vedoten USA:n perustuslain kohtaan, jossa kielletään pakkotyö ja orjuus. Juttu kuitenkin kaatui siihen, että oikeus totesi kyseisen perustuslain kohdan koskevan vain ihmisiä eikä ei-ihmisiä, non-persons. Lopussa tuomioistuin kuitenkin totesi seuraavaa:

Even though Plaintiffs lack standing to bring a Thirteenth Amendment claim, that is not to say that animals have no legal rights; as there are many state and federal statutes affording redress to Plaintiffs, including, in some instances, criminal statutes that ‘punish those who violate statutory duties that protect animals.

Tuossa kuitenkin palataan siihen lähtötilanteeseen, että eläimet ovat edelleen "vain" oikeudellisten käytäntöjen kohteina suojeltavana.

Mielenkiintoista!

Vihdoin edistystä

Olen vihdoin saanut luettua – ihan oikeasti aktiivisesti luettua – pääsykoekirjoja. Lähinnä olen päntännyt oikeusteoriaa, jonka koen kaikista kolmesta kirjasta mielenkiintoisimmaksi.

Kirjan perusteella Aristoteles vaikuttaa huipputyypiltä! Aristoteleen mielestä oli hyvää ja tärkeää, että jokainen olio pyrkii täydellistämään ominaisen olemuksensa. Tämä ei hänen mukaansa päde vain ihmisiin tai muihin elollisiin olioihin, vaan myös elottomiin kappaleisiin. Koska ihminen on sosiaalinen eläin, on ihmisen parasta elää yhdessä muiden ihmisten kanssa yhteisöissä. Jotta tällainen yhteisö toimisi saumattomasti, tarvitaan lakeja, jotka toimivat järjestäytyneen yhteiskunnan pelisääntöinä. Aristoteles uskoi, että kreikkalainen kaupunkivaltio tarjoaa ihmiselle parhaan mahdollisuuden hyödyntää kaiken potentiaalinsa! Tavoitteena on onnellinen elämä – eudaimonia.

Tuolloin on ollut arvot ja ajattelu kohdillaan! :)