Pääsykokeet ohi

Eilen ne nyt sitten oli, ne pääsykokeet. Tavoitteet laski siinä lukuprosessin aikana siihen pisteeseen, että "jos nyt jotain osais johonkin vastata, niin hieno juttu!" :) Sain kuitenkin vastattua kaikken jotain, mutta noilla vastauksilla ei sisään pääse. Esseisiin ja oikeustapaustehtäviin oli vastaustilaa sivu; omat vastaukseni olivat suurinpiirtein keskimäärin puolen sivun mittaisia. Tosin yhteen kysymykseen kirjoitin sivun aivan täyteen, mutta toisaalta eräs toinen vastaus oli kolme riviä.

Näillä näkymin opiskelupaikkani on syksyllä Tallinn University Law School Helsingissä :) Sinne vaan pitää nyt hoitaa kaikenlaista virallista paperia auktorisoidun kääntäjän ja maistraatin notaarin kautta, ja ensi viikolla on englanninkielen tasotesti. Sen jälkeen olisi kaikki kunnossa.

Jeremy Bentham, eläinten oikeudet, oikeussubjekti

Pääsykoekirjoja lukiessa tietokoneen ääressä harhautuu helposti tutkimaan jotain asiaa lisää netistä. Netistä voi taas löytyä jotain, josta harhautuu takaisin kirjaan. Eilisiltana ja tänään aamulla tapahtui runsaasti tämänkaltaista edestakas veivaamista.

Eilen illalla tuli mieleen googlettaa erilaisia oikeusteoriaan liittyviä sivuja, sillä oikeusteoria on yksi pääsykoekirjojen aiheista tänä vuonna. Mielenkiintoisimpia sivuja availin uusiin välilehtiin. En enää muista missä kohtaa törmäsin Jeremy Benthamin nimeen, mutta muistin, että tästä herrasta kerrottiin hyvin lyhyesti oikeusteorian pääsykoekirjassa John Austinista kertovan osion alussa. Tekstin mukaan Bentham oli "varsin radikaali filosofi ja uudistaja". "Varsin radikaali" on mielestäni varsin maltillisesti ilmaistu henkilöstä, joka eli 1700-1800 luvun taitteessa ja josta Wikipedia kirjoittaa seuraavaa:

Bentham became a leading theorist in Anglo-American philosophy of law, and a political radical whose ideas influenced the development of welfarism. He advocated individual and economic freedom, the separation of church and state, freedom of expression, equal rights for women, the right to divorce, and the decriminalising of homosexual acts. He called for the abolition of slavery, the abolition of the death penalty, and the abolition of physical punishment, including that of children. He has also become known in recent years as an early advocate of animal rights. Though strongly in favour of the extension of individual legal rights, he opposed the idea of natural law and natural rights, calling them "nonsense upon stilts".

Aika mahtava tyyppi – ja todella radikaali! Jos olisin elänyt tuohon aikaan, olisin ehdottomasti halunnut tuntea tällaisen ajattelijan. Itseasiassa moni asia tuossa listassa on vielä nykypäivänäkin monessa osassa maailmaa päin persettä. Kello oli kuitenkin jo puoli yksi yöllä, joten kävin nukkumaan.

Mutta se Benthamista.

Tänä aamuna muistin, että oikeusteorian kirjassa käsiteltiin jossain kohtaa oikeussubjektiutta. Oikeussubjekteja voivat olla luonnolliset henkilöt (eli ihmiset) ja oikeushenkilöt (eli yritykset, yhteisöt, järjestöt tai vaikkapa valtio). Myös esimerkiksi EU on nykyään itsenäinen oikeushenkilö. Oikeussubjekteilla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia ja ne voivat ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin. Pääsykoekirjassa tuotiin erikseen esiin, että luonnolla ja eläimillä ei ole oikeussubjektin asemaa – eli niillä ei voi suoraan olla oikeuksia tai velvollisuuksia – vaikkakin meillä on luonnonsuojelullisia päämääriä perustuslainkin tasolla. Luonnon ja eläinten voidaan katsoa periaatteessa hieman kiertäen omaavan oikeuksia luonnon- ja eläinsuojelulakien kautta, mutta ne ovat silloin oikeudellisten käytäntöjen kohde, eivätkä niinkään itsessään oikeuksien haltijoita. Eläinten katsotaan usein olevan muiden oikeussubjektien, esimerkiksi ihmisen, omaisuutta.

Välillä pyörin Kaarlo Tuorin kriittisen oikeusteorian parissa. Tuorin teorian mukaan oikeussubjekti käsitteenä sijaitsee oikeuden syvimmällä tasolla, eli se on aivan perustavaa laatua oleva oikeudellinen käsite. Tällaiset oikeuden syvällä tasolla sijaitsevat asiat muuttuvat hyvin hitaasti.

Sitten lisää veivaamista Googlen, Wikipedian ja pääsykoekirjan välissä, kunnes päädyin artikkeliin Voiko eläin olla oikeussubjekti?. Jäin todella miettimään, miksi ei? Kirjoituksessa on mielipiteitä puolesta ja vastaan. Eläinten oikeussubjektiutta vastaan argumentoidaan sillä, että eläimelle ei ainakaan voida sälyttää velvollisuuksia. Tätä näkemystä taas kritisoidaan – todella kärjistäen – sillä, että sylivauvat ja vakavasti kehitysvammaiset omaavat oikeussubjektin aseman, vaikka heillekään ei voi oikein sälyttää velvollisuuksia. Eläin ei myöskään voi ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin – miten jänis voisi haastaa ketun oikeuteen? Toisenlaisen näkemyksen mukaan voivathan sellaiset ihmisetkin, jotka eivät voi itse ajaa omaa asiaansa, ottaa osaa oikeudellisiin käytäntöihin edustajan välityksellä. Miksei eläinkin voisi toimia edustajan välityksellä? Kärjistän nyt itse hieman: Jotkut eläinlajit, esimerkiksi ihmisapinat (hassu ja oikeastaan tässä tilanteessa aika johdatteleva lajinimitys mm. simpansseille ja gorilloille) voivat viittomalla kommunikoida ihmisten kanssa. Ne myös tiedostavat olevansa olemassa yksilöinä – mm. tunnistavat itsensä peilistä.

Mielenkiintoisena yksittäisenä kohtana kirjoituksessa oli vuonna 2012 USA:n Etelä-Kalifornian osavaltion alioikeudessa käsittelyssä ollut tapaus Tilikum et al v. Sea World Parks & Entertainment, Inc. et al, jossa siis miekkavalaat eläinsuojelujärjestöjen edustamana ajoivat kannetta vapauttamisensa puolesta vedoten USA:n perustuslain kohtaan, jossa kielletään pakkotyö ja orjuus. Juttu kuitenkin kaatui siihen, että oikeus totesi kyseisen perustuslain kohdan koskevan vain ihmisiä eikä ei-ihmisiä, non-persons. Lopussa tuomioistuin kuitenkin totesi seuraavaa:

Even though Plaintiffs lack standing to bring a Thirteenth Amendment claim, that is not to say that animals have no legal rights; as there are many state and federal statutes affording redress to Plaintiffs, including, in some instances, criminal statutes that ‘punish those who violate statutory duties that protect animals.

Tuossa kuitenkin palataan siihen lähtötilanteeseen, että eläimet ovat edelleen "vain" oikeudellisten käytäntöjen kohteina suojeltavana.

Mielenkiintoista!

Vihdoin edistystä

Olen vihdoin saanut luettua – ihan oikeasti aktiivisesti luettua – pääsykoekirjoja. Lähinnä olen päntännyt oikeusteoriaa, jonka koen kaikista kolmesta kirjasta mielenkiintoisimmaksi.

Kirjan perusteella Aristoteles vaikuttaa huipputyypiltä! Aristoteleen mielestä oli hyvää ja tärkeää, että jokainen olio pyrkii täydellistämään ominaisen olemuksensa. Tämä ei hänen mukaansa päde vain ihmisiin tai muihin elollisiin olioihin, vaan myös elottomiin kappaleisiin. Koska ihminen on sosiaalinen eläin, on ihmisen parasta elää yhdessä muiden ihmisten kanssa yhteisöissä. Jotta tällainen yhteisö toimisi saumattomasti, tarvitaan lakeja, jotka toimivat järjestäytyneen yhteiskunnan pelisääntöinä. Aristoteles uskoi, että kreikkalainen kaupunkivaltio tarjoaa ihmiselle parhaan mahdollisuuden hyödyntää kaiken potentiaalinsa! Tavoitteena on onnellinen elämä – eudaimonia.

Tuolloin on ollut arvot ja ajattelu kohdillaan! :)

Ahdistusta

Nyt on pari valmennuskurssikertaa takana, ja päällimmäinen tunne on ahdistus! Jo ensimmäisellä kerralla tehtiin selväksi, että sopiva määrä lukemista on 8-10 tuntia päivässä. Ja siihen päälle sitten nämä 4-5 tuntia kestävät valmennuskerrat 2-3 kertaa viikossa. Mulla on tietenkin töitä vielä tämä huhtikuu, jolloin voin hyvällä omatunnolla lukea vähän vähemmän – olenhan niin kovin kiireinen ja kaikkee! Touko-kesäkuussa tekosyitä ei enää ole. Mutta sinne on vielä aikaa! :)

Valmennuskerrat järjestetään Mäkelän koulussa auditoriossa, jossa istutaan vieri vieressä, ja mua vähän ahdistaa sekin. Sinänsä huolestuttavaa, koska sitä kai se itse opiskelu tulisi olemaan – luentoja täydessä luentosalissa. Täytyy jatkossa mennä paikalle niin ajoissa, että saan reunapaikan <3

Muut ihmiset kurssilla on olleet mukavia, ja toissa kerralla tuli vähän juteltuakin vieressä istuvan kanssa.

Hyvää siedätystä tulevaan tämä kaikki, kai.

Oikikseen hakemisesta

Aika on mennyt yllättävän nopeasti, ja maaliskuussa alkavatkin jo valmennuskurssit. Samaan aikaan alkaa pikkasen ahdistaa, kun on lukenut keskustelupalstoilta kokemuksia pääsykokeisiin valmistautumisesta. Ollaan luettu "seitsemänä päivänä viikossa kahdeksan tuntia päivässä" ja yhtään vähempi ei riitä. Valmennuskurssikin häiritsee, koska "jää vähemmän aikaa lukea". Älytöntä.

Valmennuskursseista puheen ollen, luulin että kyse on vitsistä, kun minulle kerrottiin, että Pykälän kursseille mennään jonottamaan edellisenä iltana. Tiedustelin kurssipaikkoja puhelimitse vasta sitten – hyvin nukutun yön jälkeen – ilmoittautumisaamulla ja ihmettelinkin, että parhaat kurssit olivat jo menneet. Ja toden totta, kurssipaikkoja oltiin jonottamassa jo edellisenä iltana. Se ei ollut vitsi.

Löysin myös blogeja oikikseen hakemisesta ja siellä opiskelusta, ja samanlaiset sankaritarinat pyörii niissäkin. On luettu ja luettu ja sitten luettu vielä vähän lisää.

Ajattelin itse luottaa siihen, että ihan normaali määrä lukemista (paljonko se sitten on, en tiedä, mutta ei todellakaan kahdeksaa tuntia päivässä) riittää valmennuskurssin ohessa ja luotan siihen, että työkokemus työoikeuden parista auttaa.

Lisäksi jo viime loppuvuonna tutkin sellaista houkuttelevaa vaihtoehtoa kuin Tallinn University Law School. Kyseessä on yksityinen yliopisto, jolla on opetusta myös Helsingissä. Siellä on kolmen vuoden oikeustieteen kandiohjelma (vastaa Suomen notaaria), ja sen jälkeen voi jatkaa kahden vuoden maisteriohjelmassa. Tuolta saadun kandin jälkeen voi kuitenkin käsittääkseni myös hakea Helsingin oikikseen suoraan maisteriohjelmaan.

Hintaa opetukselle tulee palttiarallaa 4 000 euroa vuodessa. Pääsykoetta ei ole, mutta koulusta tietenkin tipahtaa ulos, jos ei pärjää. Opinnot voi suorittaa helposti työn ohessa, sillä luentoja on vain kuutena päivänä kuukaudessa (joka toinen viikko torstai, perjantai ja lauantai). Opinnot käsittävät kansainvälistä oikeutta, EU-oikeutta ja oikeusvertailua. Suomen oikeusjärjestelmää voi opiskella valinnaisina aineina. Houkuttelevaa kyllä! :)

Otin yhteyttä erääseen siellä opiskelevaan, ja sain tosi hyvän kuvan koulusta ja opinnoista. Koulussa aloittaa n. 50 opiskelijaa vuodessa. Luennot on mahdollista pitää jopa keskustelevaan tapaan, kun opiskelijoita on verrattain vähän.

Mikäli en pääse Helsingin yliopistoon sisään, en jää odottamaan seuraavaan vuoteen, vaan haen opiskelemaan tuonne. Tämä ei kuitenkaan vähennä Helsingin pääsykokeisiin lukemisen motivaatiota, sillä minulle olisi iso juttu päästä sisään sinne ja todistaa, että pystyin siihen. Voisin sitten valita kumpaan menen..!

Viime kesän jälkeen on tapahtunut jotenkin älyttömän paljon asioita elämässä yleensäkin, ja tapahtuu edelleen syksyyn asti. Tavoitteena olisi silloin olla koulussa ja tehdä siinä ohessa töitä edelleen työoikeuden parissa :)

TE-toimiston työkokeilu

Koska oikiksen pääsykokeisiin ja mahdolliseen koulun alkuun on vielä pitkä aika, olen ollut nyt reilun kuukauden TE-toimiston työkokeilussa erässä yhdistyksessä. Kyseessä on loppupeleissä aika toimiva juttu: Ensin etsin itselleni sopivan työpaikan ja työn, jonka jälkeen tehtiin sopimus minun, TE-toimiston ja työpaikan välillä.

Tässä pähkinänkuoressa mitä tämä on kohdallani tarkoittanut:

• Teen työtä työpaikalla ihan normaaliin tapaan 37,5 tuntia viikossa. Työtehtäväni on toki räätälöity osaamiselleni sopivaksi.
• En ole työsuhteessa työkokeilun järjestäjään, vaan pikemminkin olen jonkinlaisessa suhteessa TE-toimistoon.
• Työkokeilun järjestäjä ei joudu maksamaan minusta palkkaa eikä mitään muutakaan korvausta.
• Minä saan tältä ajalta työttömyyskassasta normaalin ansiopäivärahan, johon lisätään työkokeilun vuoksi korotusosa. Tämä korotus tarkoittaa omalla kohdallani verojen jälkeen jopa 20 euroa lisää rahaa nettona per päivä!
• Lisäksi työpäiviltä maksetaan 9 euron verotonta kulukorvausta. Siitäkin kertyy kuukauden aikana keskimäärin 200 euroa ylimääräistä.
• Työkokeilun järjestäjä tarjoaa minulle lisäksi lounasedun.

Tilanne on hullunkurinen, sillä olen valtion näkökulmasta edelleen työtön :) Teen kuitenkin täysiaikaisesti töitä ja saan rahaa – tosin se raha tulee aika monesta erilaisesta tuesta eri paikoista.

Rahallisen hyödyn lisäksi olen tyytyväinen siitä, että löysin itselleni tosi mukavan työn, jossa koen saavani oikeasti arvokasta työkokemusta ja opin paljon. Työkokeilun järjestäjä taas sai minusta työsuhderiskittömän työntekijän.

En ole TE-toimiston suurin fani, mutta tämä on ollut näppärä palvelu. Lisäksi olen ilmeisesti oikeutettu johonkin Sanssi-korttiin, jolloin joku työnantaja saa minut oikeaan työsuhteeseen palkatessaan jotain tukirahaa TE-toimistolta :) Sekin voi olla ihan kiva juttu, jos hakee jotain työtä, joka ei varsinaisesti ole avoinna, mutta johon joku kenties tarvittaisiin, kunhan hintalappu ei ole liian suuri..!

Lomautuksen, irtisanomisen ja koeajan laskentasääntöjä

TSL 5:2.1: "Työnantajan on ilmoitettava lomauttamisesta työntekijälle henkilökohtaisesti viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkamista."

Olen ollut kaiken aikaa siinä uskossa, että jos lomautusilmoitus annetaan 1.1.2013, niin lomautus alkaa 15.1.2013. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lomautus alkaa vasta 16.1.2013. Ilmoituspäivää ja lomautuksen alkupäivää ei lasketa mukaan ilmoitusaikaan. Tämä laskentatapaohje on kuvattu mm. Teknologiateollisuus ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisessä työehtosopimuksessa, s. 151. Tavallaan ihan järkevää näin jälkikäteen ajatellen.

Jos työsopimus irtisanotaan henkilökohtaisesti 1.1.2013, on työsuhteen viimeinen päivä 14 päivän irtisanomisajalla 15.1.2013. Ilmoituspäivää ei lueta irtisanomisaikaan.

Jos työsopimus irtisanotaan kirjeitse niin, että irtisanomisilmoitus postitetaan 1.1.2013, alkaa irtisanomisaika kulumaan seitsemän päivän olettamasääntöä noudattaen 8.1.2013, siitäkin huolimatta, että sen katsotaan tulleen vasta tuona päivänä henkilön tietoon. Eli tiedoksisaantipäivä lasketaankin tässä tapauksessa mukaan irtisanomisaikaan. (Äimälä – Nyyssölä – Äström: Sanoma Pro Fokus Työoikeus, 2009, 8:22). Tämä on mun mielestä outoa, mutta näin se kai sitten on.

14 päivän koeaika, joka alkaa 1.1.2013, päättyy 14.1.2013.

Kai näiden pitäisi olla ihan selkeitä asioita, mutta eipäs ollutkaan..!

Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna

Viimeisin työsuhteeni päättyi reilu kuukausi sitten, ja tuli sopiva hetki miettiä, mitä seuraavaksi teen. Satuin kuulemaan sellaisesta innostavasta asiasta kuin "omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna". Suomeksi sanottuna: on mahdollista opiskella samaan aikaan, kun saa jotain työttömyysetuutta, kuten ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Tälle lystille on toki asetettu aikaraja, joka on kaksi vuotta, eli suurinpiirtein sama aika kuin ansiosidonnaisen päivärahan enimmäismaksuaika, joka on 500 arkipäivää. Tällainen mahdollisuus on ollut olemassa vuodesta 2010 saakka, ja sitä on ilmeisesti hyödynnetty ahkerasti.

Tukea on mahdollista saada kaikkiin tutkintoon johtaviin opintoihin, mikäli tietyt muodolliset edellytykset täyttyvät (mm. 25 vuoden ikä) ja TE-toimisto toteaa viisaudessaan opinnot "työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisiksi", eli opintojen tulee parantaa työttömän mahdollisuuksia työllistyä vapaille työmarkkinoille.

Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä uusille yliopistotutkinnoille on tehty äärimmäisen tiukat hyväksymiskriteerit. Lähtökohtaisesti uusia yliopistotutkintoja ei nimittäin tueta lainkaan, vaan yliopistotutkinnon tulee olla aiemmin kesken jäänyt. Asia ei kuitenkaan ole täysin ehdoton: julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) säädetään seuraavaa:

Ellei erityisestä syystä muuta johdu, tässä luvussa säädettyä sovelletaan alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen yliopistossa vain, jos kyse on työnhakijan aiemmin harjoittamista opinnoista, joiden todisteellisesta keskeytymisestä on vähintään yksi vuosi.

Koitin etsiä hallituksen esityksestä, mitä lain tarkoittama erityinen syy voisi olla, mutta siellä viitattiin omaehtoisen opiskelun osalta vain aiemmin voimassaolevaan lakiin, jonka hallituksen esityksestä (HE 178/2009 vp) kuitenkin löysin kaksi esimerkkiä erityisestä syystä ja ylipäätään vahvistuksen sille, että asiaan on jätetty harkinnan varaa:

Joissakin tilanteissa yliopistossa suoritettavan alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon kategorinen rajaaminen työttömyysetuudella tuettavan opiskelun ulkopuolelle johtaisi työnhakijan työllistymismahdollisuuksien kannalta epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen. Tämän vuoksi ehdotetaan, että erityisestä syystä myös kokonaan uutta yliopistotutkintoon johtavaa opiskelua voitaisiin tukea. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että työnhakijalla on aikaisempi ammatillinen tutkinto ja hän on ollut vakiintuneesti useita vuosia työmarkkinoilla, mutta työmarkkinoilla tapahtuneiden muutosten vuoksi hänen mahdollisuutensa työllistyä ammattiaan vastaavaan työhön ovat selvästi vaikeutuneet. Erityinen syy olisi myös se, että työnhakija voisi lukea yliopistossa suoritettaviin opintoihinsa aikaisemmin suorittamiaan opintoja tai suorittaa niin sanotun muuntokoulutuksen.

Oma tilanteeni on hyvin lähellä hallituksen esityksessä kuvattua esimerkkitapausta, sillä minulla on ikivanha datanomi-tutkinto vuodelta 2005 ja siinä kaikki. Näkisin, että satsaaminen koulutukseeni olisi työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaista ja suorastaan järkevää :)

Harkinnan varan väljyyttä oli vielä korostettu lakiin liittyvässä Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa 11/2009 vp:

Omaehtoisen koulutuksen hyväksyminen osaksi työttömän henkilön työllistymissuunnitelmaa edellyttää työ- ja elinkeinotoimiston suorittamaa koulutustarveharkintaa. Valiokunta katsoo, että tämän harkinnan pitäisi olla suhteellisen väljää, koska lähtökohtaisesti tutkinnon suorittanut henkilö on työmarkkinoilla yleensä aina paremmassa asemassa kuin henkilö, jolta koulutus puuttuu tai tutkinto on jäänyt kesken.

Kerroin suunnitelmistani innoissani TE-toimistolle. Valitettavasti TE-toimisto ei yhtynyt upeaan näkemykseeni asiasta ja ilmoitti, että tukea ei heru. Perusteina oli mm.

• "Meillä on tämmöinen ohjeistus."
• "Jos sinun kohdallasi tuetaan, niin sitten pitäisi kaikkien kohdalla tukea" (ottamatta huomioon kaikkien työnhakijoiden täysin erilaiset lähtökohdat...)
• "Aina voi opiskella opintotuella."
  

Meinasin jo menettää toivoni, mutta lähestyin vielä Työ- ja elinkeinoministeriöä asiallani ja sain sieltä erittäin diplomaattiseen ja ympäripyöreään sävyyn muotoillun vastauksen, jossa kuitenkin piileskeli se minulle olennainen virke: "Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan uusia yliopisto-opintoja ei tule kategorisesti sulkea tukemisen ulkopuolelle, vaan niiden tukeminen tulee ratkaista tapauskohtaisesti." He eivät kuitenkaan voineet ottaa kantaa yksittäistapaukseen, mutta ohjasivat minut ottamaan yhteyttä ELY-keskuksen työttömyysturva-asiamieheen. Tämä lupasikin lähteä selvittämään asiaa, kun kerroin paikallisen TE-toimiston mielestäni rajaavan uudet yliopistotutkinnot kategorisesti työttömyysetuudella tuettavien opintojen ulkopuolelle.

Muutaman päivän kuluttua sain TE-toimistosta viestin, että ovat tarkastelleet tilannettani edelleen ja tukeminen onkin nyt alustavasti OK :) En tiedä oliko ELY-keskuksen asiantuntijalla sormensa pelissä, mutta onnellinen lopputulos on tietenkin se tärkein asia.

Tästä kaikesta ilahtuneena aion hakea ensi syksyksi opiskelemaan oikeustiedettä Helsinkiin :) Olen ilmoittautunut avoimen yliopiston oikeustieteen peruskursseille ja johdantokurssin suoritinkin jo. Lisäksi ilmoittauduin Pykälän valmennuskurssille, joka alkaa maaliskuussa!

Työsopimuksen purkaminen koeajalla edellyttää asiallista perustetta

Työsopimuksen purkaminen koeajalla ajatellaan yleensä mahdolliseksi millä tahansa perusteella, sillä koeaikapurussa työsuhteen päättymissyyksi ilmoitetaan yksinkertaisesti "koeaika".

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. TSL 1:4.4 on kuvattu milloin työsopimusta ei saa purkaa koeaikanakaan:

Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla.

TSL 2:2.1 listaa erilaisia syrjintäperusteita. Koeaikapurkua ei saa tietenkään tehdä syrjivällä perusteella.

Seuraava kohta on epäselvempi. Mitä ovat koeajan tarkoitukseen nähden epäasialliset perusteet?

TEM:n maaliskuussa 2013 julkaisemassa esitteessä Työsopimuslaki on avattu koeajan tarkoitusta perinpohjaisesti. Lisäksi otettu kantaa mitä ovat asialliset perusteet:

Koeajan tarkoituksena on antaa kummallekin työsopimuksen osapuolelle mahdollisuus selvittää, vastaako sopimus – puolin ja toisin – sille asetettuja edellytyksiä. Työnteon aloittamishetkestä alkavan koeajan kuluessa työnantaja voi selvittää työntekijän ammattitaidon ja soveltuvuuden työhön sekä työyhteisöön. Työntekijällä on koeaikana mahdollisuus arvioida, vastaavatko tarjotut työtehtävät ja työskentelyolosuhteet sopimuksessa sovittua. Jos työnantaja tai työntekijä koeajan kuluessa katsoo, että sopimus ei vastaa sopimukseen liittyneitä ennakko-odotuksia, sopimus on koeajan perusteella päätettävissä välittömin vaikutuksin ilman purku- tai irtisanomisperusteita.

– –

Työnantajan purkaessa sopimuksen perusteen tulee olla sellainen työntekijän henkilöön ja hänen työsuoritukseensa liittyvä syy, jonka vuoksi työnantajalla on peruste katsoa, että tehty työsopimus ei vastaa työnantajan sille asettamia vaatimuksia.

Työsopimuslain hallituksen esityksessä on ainakin pari esimerkkiä KKO:n oikeuskäytännöstä.

Epäasiallisena perusteena on oikeuskäytännössä pidetty muun muassa työntekijän terveyteen kohdistuneita aiheettomia epäilyjä (KKO 1980 II 10) ja työntekijän raskaudentilaa (KKO 1992:7).

Yksi yllättävä koeaikapurun epäasiallinen peruste on se, että työntekijän työ on vähentynyt tai loppunut kokonaan koeajan aikana. Koeajan tarkoitushan on "selvittää työntekijän ammattitaidon ja soveltuvuuden työhön sekä työyhteisöön" ja sen on oltava "sellainen työntekijän henkilöön ja hänen työsuoritukseensa liittyvä syy, jonka vuoksi työnantajalla on peruste katsoa, että tehty työsopimus ei vastaa työnantajan sille asettamia vaatimuksia". Se, että työt vähenevät, ei liity työntekijän henkilöön (ammattitaitoon, soveltuvuuteen työhön ja työyhteisöön) mitenkään. Tällaisessa tilanteessa työnantaja on samassa tilanteessa kuin jo pidempään töissä olleen työntekijän kanssa, ja työsuhde tulee päättää tuotannollisin ja taloudellisin perustein, joka 20 tai useamman työntekijän työllistävässä yrityksessä tarkoittaa YT-neuvotteluita ennen työsuhteen päättämistä.

Toisena yllätyksenä, työntekijäkään ei saa purkaa työsopimusta koeajalla epäasiallisella perusteella, ks. KKO:1993:42, jossa koripalloilija purki työsopimuksen koeajalla, koska sai paremman palkan toisesta joukkueesta:

Thomas on saanut Turun NMKY:ltä paremman vastikkeen kuin Hongalta. Muuta syytä Hongan kanssa tehdyn sopimuksen purkamiseen ei ole esitetty. Korkein oikeus katsoo, että pelaajasopimuksen purkaminen koeaikana pelkästään sovittua paremman vastikkeen saamiseksi toisessa koripallojoukkueessa on vastoin työsopimuslain 3 §:ää tapahtunut epäasiallisella perusteella. Lain 51 §:n 3 momentin nojalla Thomasin tulee korvata vahinko, jonka hän näin on aiheuttanut Hongalle laiminlyömällä tahallaan työsopimuksesta hänelle johtuneiden velvollisuuksien täyttämisen.

Työnantajakaan ei voi tehdä koeaikapurkua pelkästään sen takia, että löysikin paremman työntekijän halvemmalla.

Työntekijän sairastelu koeajalla ei luonnollisestikaan ole asiallinen peruste koeaikapurkuun. Kuitenkin jos työntekijä sairastaa koeaikana niin paljon, ettei työnantaja aidosti oikeasti ole pystynyt arvioimaan työntekijän soveltuvuutta työhön, on koeaikapurku myös runsaiden sairauslomien takia mahdollinen.

Mitä voi tehdä, jos kokee koeaikapurun tapahtuneen epäasiallisella perusteella? Pelkästään se ei riitä, että epämääräisesti epäilee koeaikapurun tapahtuneen epäasiallisella perusteella, ks. KKO:2009:35:

8. Aikaisemmin voimassa olleen työsopimuslain (320/1970) 3 §:ään lisättiin vuonna 1984 annetulla lailla (125/1984) nykyistä lakia sisällöltään vastaava täsmennys työsuhteen purkamisen edellytyksistä koeaikana. Viimeksi mainitun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 205/1983 vp s. 28) mukaan työsopimuksen purkamisperusteeksi riittäisi koeaika, eikä työnantaja olisi velvollinen näyttämään toteen, ettei työsopimuksen irtisanominen koeaikana ole tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Hallituksen esityksen mukaan tällaisen perusteen olemassaolon olisi joko ilmettävä jutun tosiasioista jo sellaisenaan tai työntekijä olisi velvollinen esittämään riittävän näytön siitä, että irtisanominen ei ole liittynyt koeaikasopimuksen tarkoitukseen vaan on johtunut jostakin epäasiallisesta perusteesta.

9. Kuten ratkaisuista KKO 1992:191 ja 1995:103 ilmenee, tilanteessa, jossa työsopimus on purettu koeaikaan vedoten, on työntekijän asiana puolestaan esittää riittävä selvitys siitä, että todellinen purkamisperuste on ollut laissa tarkoitetuin tavoin epäasiallinen. Tässä suhteessa ei voida pitää riittävänä, että työntekijä vain yleisluontoisesti vetoaisi purkuperusteen epäasiallisuuteen.

10. Työntekijän tulee ensiksikin yksilöidä ne seikat, joiden perusteella on aihetta epäillä työsopimuksen purkamisen todellisuudessa johtuneen jostakin tietystä epäasialliseksi katsottavasta syystä. Jos epäasiallisen perusteen olemassaolo ei sellaisenaan ilmene asiassa esiin tulleista seikoista, työntekijän tulee lisäksi tarvittaessa saattaa todennäköiseksi, että työsuhteen purkaminen on voinut johtua epäasiallisesta syystä. Vasta sen jälkeen on puolestaan työnantajan asiana näyttää toteen se, että työsopimuksen purkamisen syy on ollut työsopimuslain edellyttämin tavoin asiallinen.

Koeaikapurun epäasiallisuuteen vetoavan osapuolen on kyettävä yksilöimään syyt, joiden takia epäilee purun johtuneen epäasiallisesta perusteesta. Vasta tämän jälkeen toisen osapuolen tarvitsee avata tarkemmin koeaikapurun syitä ja perustella, miksi purku on kuitenkin tehty asiallisella perusteella.

Helsinki - Oulu

Kävin eilen työmatkalla Oulussa. Sitä kuvittelisi äkkiseltään, että junalla pääsee halvemmalla, joskin matka kestää pidempään. Lento oli kuitenkin huomattavasti halvempi ja 7 - 10 tunnin matkan sijaan lento kesti yhden tunnin.

Eli raiteita pitkin sähköllä liikkuva kulkupeli, johon mahtuu n. 500 matkustajaa, on kalliimpi kuin taivalle kerosiinilla nostettava metallipötkylä, johon mahtuu n. 150 matkustajaa. Lentokoneen ilmaan saamiseen vaaditaan mun käsittääkseni henkilökuntaakin moninkertaisesti, kun miettii ihan jo lentäjät + matkustamihenkilökunta ja lisäksi tietysti lentokentän henkilökunta.

Varmaan tähän löytyy joku järkisyy, mutta en vaan ymmärrä.