22.7.2012

Mokailusta

Teen töitä usein aika vauhdilla, ja välillä sattuu mokia. Varmaankin tämän takia olen niin vahvasti sitä mieltä, että töissä mokailu on hyvä asia - yksilölle, yhteisölle (tiimi/yksikkö/projekti/tms.) ja jopa koko organisaatiolle!

Jos organisaatiokulttuuriin kuuluu mokien päivittely, syyllisten etsiminen ja jatkuva "näin ei ikinä enää koskaan saa käydä"-tyyppinen vaahtoaminen, ei tällainen organisaatio pääse koskaan hyödyntämään vahvaa ja vaikuttavaa kehittämisen työkalua - mokailua :) Sen lisäksi mokia aletaan välttelemään jatkuvalla varmistelulla ja turhanpäiväisellä tarkistelulla, ja hukataan hirveästi aikaa ja hermoja siihen, että saadaan 99%:sta 100%. Pahimmassa tapauksessa mokia käydään peittelemään ja organisaatioon jää muhimaan ongelmia, jotka oltaisiin voitu korjata helposti mikäli asiaan olisi tartuttu samantien.

Yksilötasolla mokailu opettaa. Virheestä oppii suorastaan salamannopeasti. Se on kuin sähköisku aivoihin, joka kytkee aivot samantien uuteen tapaan toimia. Oikea osaamisen kehittämisen täsmätyökalu, samaan tapaan kuin vasaralla saa nauloja seinään.

Mokista oppiminen tapahtuu ihan ilman sitäkin, että joku sivullinen tulee päivittelemään ja keuhkoamaan siitä miten kamala asia on tapahtunut ja miten se ei saa koskaan enää tapahtua! Mokailun demonisoinnin seurauksena voi tehokaskin työntekijä muuttua pakko-oireiseksi sarjatarkistajaksi, jolle on hengenvakavaa pitää huolta, ettei enää koskaan tapahdu tällaista kamalaa mokaa! Tervetuloa työuupumus.

Yhteisötasolla mokailu on voimavara, jota taitava johtaja osaa hyödyntää. Tällainen johtaja viestii, että mokailu on hyväksyttävää, ja että omista ja muiden mokista voidaan oppia. Kuulinpa että eräässä työyhteisössä on viikottain jaettu "kultamunapalkinto" parhaalle mokalle :) Lopputuloksena on yhteisö, joka on innovatiivinen, rohkea ja samaan aikaan yksilölle turvallinen paikka työskennellä. Hyvä yhteishenki ja työnilo asuvat tällaisessa yhteisössä.

Huono johtaja toimii toisin ja tekee selväksi, että virheitä ei saa tapahtua. Jos tapahtuu, niin tärkeintä on löytää syyllinen ja puida asiaa viikkotolkulla ja sen jälkeen aina tarvittaessa. Työntekijät kääntyvät toisiaan vastaan - toisen moka on mehukas aihe kahvipöytäkeskusteluun. Tällainen yhteisö on kauhusta kankea, uudistumiskyvytön ja masentava paikka työskennellä.

Organisaatiotasolla mokailu on vaikuttava organisaation uudistamisen ja kehittämisen työkalu. Mokat ovat tehokas tapa kehittää työtapoja ja prosesseja - moka paljastaa heikon työvaiheen! Rohkeat ja mokailevat työntekijät pyrkivät luonnostaan automatisoimaan ja yksinkertaistamaan prosesseja.

Esimerkkinä elävästä elämästä, työhöni erässä yrityksessä kuului tarkistaa toimittajalta tuleva sähköposti ja ohjata se eteenpäin käsiteltäväksi. Todellisuudessa en pystynyt ottamaan mitenkään kantaa viestin sisältöön ja ohjasin sen vain mekaanisesti eteenpäin. Näin oli toimittu aina. Vasta siinä vaiheessa kun olin kaksi kertaa unohtanut ohjata postin eteenpäin ja aiheuttaa isoja ongelmia sadoille ihmisille, alettiin pohtia, olisiko prosessia syytä muuttaa :) Muutos oli se, että olin jatkossa vain kopiona ko. viestissä ja se meni suoraan toimittajalta sille lopulliselle vastaanottajalle. Ja tämän jälkeen prosessi ei ole koskaan pettänyt! :D

Mokia pelkäävä organisaatio ei kehity. Heikot lenkit prosesseissa eivät paljastu, kun pelosta kankeat työntekijät tarkistelevat asioita manuaalisesti moneen kertaan ja näin tekevät karhunpalveluksen pitämällä heikot työvaiheet piilossa! Tarkisteluun käytetään kallista aikaa sekä vielä kalliimpia hermoja.

Pahimmassa tapauksessa mokat peitetään. Moni moka paljastuu vasta ajan päästä ja siinä vaiheessa tekijää ei usein enää löydy. Näin työntekijä voi turvallisesti peitellä tapahtuneen ja antaa mokan pulpahtaa esiin myöhemmin.


1 kommentti: