Minulla on mielipiteitä palkkauksesta:
- Palkoista keskustellaan. On nolo virhe työnantajalta olettaa, että palkat pysyvät salaisina. Eivät todellakaan pysy! Jos organisaatiossasi työntekijöillä on yhtään paremmat välit keskenään, he keskustelevat palkoistaan. Ja siinä vaiheessa toivon puolestasi, että palkkausjärjestelmäsi on oikeudenmukainen ja palkan palkanmääräytymisperusteet läpinäkyvät. Muuten:
- Alipalkattu työntekijä demotivoituu täysin ja alkaa etsimään uutta työtä.
- Ylipalkattu työntekijä on hetken tyytyväinen, kunnes tajuaa, että on positiivisessa palkkaloukussa. Jos työ käy ketuttamaan, on jumissa nykyisessä työssä, koska vastaavasta työstä ei saa toisaalla yhtä hyvää palkkaa.
- Kaikki työntekijät käyvät pohtimaan oman palkkansa oikeudenmukaisuutta ja pahoittavat mielensä
- Alkupalkkaa kannattaa joskus maksaa työntekijän palkkapyyntöä enemmän. Lähtökohtaisesti on OK maksaa palkkapyynnön mukaista palkkaa, koska siihen työntekijän tulisi olla tyytyväinen. Joskus työnhakija kuitenkin pyytää varovaisuuttaan pienempää palkkaa kuin oikeasti toivoisi saavan. Mikäli palkkatoive on aivan poskettomasti alakanttiin, on syytä nostaa alkupalkka järjelliselle tasolle, ks. kohta 1. - röyhkeästi alakanttiin oleva alkupalkka paljastuu kyllä.
- Aina ei kannata odottaa, että työntekijä pyytää palkkaa lisää. On huippusuoriutujia, jotka eivät tohdi pyytää lisää palkkaa. Heidän on helppo löytää uusi työ.
- Palkkaa on joskus nostettava reilusti. Yritysten palkkapolitiikkaan yleensä survotaan ehto maksimi palkankorotuksen määrälle. Sanotaan, että palkankorotus motivoi vain kolme kuukautta ja siksi ei olisi mitään järkeä nostaa palkkaa kerralla liikaa. Tohdin olla eri mieltä. Mikään ei ole epämotivoivampaa vaativampaan työtehtävään vaihtavalle työntekijälle tai työntekijälle jonka tuloksellisuus ja osaaminen on noussut useamman portaan ylöspäin, kuin se, että palkkaa ei voida yrityksen palkkapolitiikasta johtuen nostaa kuin max. X %.
Sen lisäksi minulla on mielipiteitä palkitsemisesta yleensä:
- Palaute on parasta palkitsemista. Mikään ei ole motivoivampaa ja palkitsevampaa kuin palaute! Palaute mahdollistaa itsensä kehittämisen ja kehittyminen palkitsee. Kehu tuntuu hyvältä, tuli se esimieheltä, kollegalta tai asiakkaalta. Kritiikki tuntuu alkuun pahalta, mutta jossain vaiheessa siitä on kiitollinen.
- Suurin osa henkilöstöeduista ei palkitse. Suurin osa yleisimmistä henkilöstöeduista tuntuu itsestäänselviltä, eivätkä ne enää sen kummemmin palkitse ketään. Tällaisia ovat aivan erityisesti liikuntasetelit ja lounassetelit, joiden käyttöönotosta kukaan ei edes ilahdu ("miksi nää tulee vasta nyt, miksei näitä ollut aikaisemmin, joka yrityksessä on!"), ja tiukan taloustilanteen edessä niiden poistaminen aiheuttaa valtavan mielipahan. Itse koen pienet, poikkeukselliset ja erikoiset edut kaikkein piristävimpinä ja palkitsevimpina! Usein nämä ovat edullisia. Itselleni on jäänyt aiemmista työpaikoista mieleen laaja teevalikoima, hedelmäkori, työpaikkahieronta ja taukojumppa.
- Luottamus ja vapaus palkitsee. Oman työajan, työntekopaikan ja työntekotavan valinnanvapaus tuntuu ainakin minusta palkitsevalta ja tuo työssäoloaikaan hallinnan tunnetta. Eikä tällaisen mahdollisuuden luominen maksa työnantajalle mitään. Olettaen siis että tehdään tietotyötä, jossa ajalla, paikalla ja tavalla ei oikeasti ole merkitystä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti