Voiko oikeus etätyöhön vakiintua ajan kanssa?
Esimerkkitilanne: Esimies on luvannut työntekijälle, että tämä voi jatkossa tehdä töitä 100 % etätyönä. Syynä on voinut olla työntekijän muutto kauemmas työpaikasta, ja työnantaja on halunnut olla joustava. Järjestely on jatkunut vuosikaudet, mutta nyt työnantaja on muuttamassa työn järjestelyitä sillä tavalla, että etätyön tekeminen ei enää ole mahdollista tai sitä voi tehdä huomattavasti vähemmän. Työntekijä on sitä mieltä, että etätyöoikeus on työsuhteen olennainen ehto, ja se on nyt ajan kanssa vakiintunut sopimuksen veroiseksi.
Monenlaiset työsuhteen ehdot voivat ajan kanssa vakiintua – varsinkin jos ne koskevat palkkausta tai muita työsuhteeseen välittömästi liittyviä taloudellisia etuja, työ- ja vapaa-aikaa, yksittäisen työntekijän työtehtäviä samoin kuin työn järjestelyjä, jos samalla on ollut kysymys palkan määräytymisen perusteista. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että työnjohto-oikeuden käyttämättä jättäminen ei voine vakiintua (mm. Tiitinen – Kröger: Työsopimusoikeus, 2013, s. 775 ja Kairinen: Työoikeus perusteineen, 2004, s. 195).
Mielestäni työntekijän etätyöoikeus on työnantajan työnjohto-oikeuden käyttämättä jättämistä: etätyössä työsopimuksen mukainen työntekopaikka ei muutu, mutta työnantaja ei velvoita työntekijää tulemaan työntekopaikalle. Tämän takia se ei voisi vakiintua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti