Olen aina ollut siinä käsityksessä, että luottamusmies ei voi tehdä työnantajan kanssa mitään sellaisia sopimuksia, jotka muuttavat yksittäisen työntekijän työsopimustasoisia työsuhteen ehtoja. Tämä ei välttämättä pidäkään paikkaansa.
Lähtökohtaisesti luottamusmies voi tehdä työnantajan kanssa solmituilla sopimuksilla muutoksia vain sellaisiin työsuhteen ehtoihin, jotka tulevat työehtosopimuksesta. Puhutaan työehtosopimustasoisista työsuhteen ehdoista. Luottamusmiehen kanssa työehtosopimuksen mukaisesti tehdystä paikallisesta sopimuksesta muodostuu osa työehtosopimusta: tällä tavalla työehtosopimusta ikään kuin modataan työpaikalle paremmin sopivaksi. Tällaiset paikalliset sopimukset eivät välttämättä koske koko henkilöstä vaan ne voivat koskea vain jotain osastoa – tai vaikka vain yhtä työntekijää.
Lisäksi jotkut lait sisältävät mahdollisuuden sopia joistain asioista paikallisesti luottamusmiehen tai muun henkilöstön edustajan kanssa.
Kuitenkin työnantajan ja työntekijän välillä kahden kesken – usein työsopimuksessa – sovitut asiat ovat aiemman ymmärrykseni mukaan olleet luottamusmiehen sopimisvaltuuksien ulkopuolella. Tällaisista ehdoista käytetään nimitystä työsopimustasoinen työsuhteen ehto. Työnantajan tulee sopia muutoksista näihin ehtoihin suoraan työntekijän kanssa, paitsi jos työntekijä on (nimenomaisesti) antanut luottamusmiehelle valtuuden sopia näistä ehdoista itseään sitovasti.
Teoksesta Kairinen – Uhmavaara – Murto, Paikallinen sopiminen yksityisellä sektorilla : tutkimus paikallisen sopimisen oikeudellisista perusteista ja käytännön toiminnasta työelämän yksityisellä sektorilla (2008) löytyi kuitenkin mielenkiintoisia näkemyksiä luottamusmiehen valtuuksista:
Luottamusmiehellä saattaakin olla oikeustoimilain valtuutusta koskevien säännösten mukaisesti asemavaltuutus tehdä työnantajan kanssa sellaisia sopimuksia, jotka muuttavat työntekijöiden työsopimustasoisia työsuhteen ehtoja. Varsinkin jos työpaikalla on perinteisesti voitu sopia joistain asioista suoraan luottamusmiehen kanssa (eikä henkilöstö ole asiaa kyseenalaistanut), voi työnantaja vilpittömästi luottaa, että jatkossakin voidaan toimia näin – ja siten luottamusmiehen kanssa tehdyt sopimukset ovat yksittäisiä työntekijöitä sitovia. Tällaista luottamusmiehen sopimuksenteko-oikeuden ajan kanssa vakiintumista on käsitelty ainakin työtuomioistuimen tuomiossa TT:2008-44.
Lisäksi luottamusmiehen solmima sopimus, joka ei lähtökohtaisesti sido yksittäistä työntekijää, voi muuttua työntekijää sitovaksi, jos työntekijä ei nosta asiasta (kohtuullisessa ajassa) meteliä: työntekijän katsotaan hiljaisesti hyväksyvän luottamusmiehen solmiman sopimuksen sitovan itseään työsopimustasoisena. Tästä velvollisuudesta käytetään nimitystä "työntekijän toimimisvelvollisuus". Tulkinta ei ole uusi, vaan näitä on käsitelty jo mm. Kimmo Niemisen tutkimuksessa Työsuhteen ehtojen sopiminen yhteistoimintamenettelyssä (2000) sekä teoksessa Kairinen – Koskinen – Nieminen – Ullakonoja – Valkonen, Työoikeus, 2006, s. 1101.
En sitten tiedä, onko tuon Kairisen, Uhmavaaran ja Murron tutkimuksen jälkeen tullut oikeuskäytännön kautta muutoksia tähän asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti