25.10.2012

Työminä ja arkiminä

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota ja keskustellutkin kavereiden kanssa siitä, millaisia eroja kullakin on työminän ja arkiminän välillä.

Jotkut ovat töissäkin niin omissa oloissaan, ettei oikein edes tutustu työkaverin työminään - saati että tietäisi mitään tämän arkielämästä. Joidenkin kanssa taas ollaan työpaikalla ja työasioissa tosi läheisiä ja joka aamu oikein odottaa, että pääsee taas juttelemaan mukavan työkaverin kanssa! Mutta kun miettii, niin ei itseasiassa tiedä tästä työkaverista mitään työn ulkopuolelta. Välillä tulee ihan puun takaa, että jollakulla on pari lasta tai joku erikoinen harrastus. Sitten on niitä ihmisiä, joille koko ajatus kahdesta eri minästä on vieras. Tällaisista työkavereista tulee helposti ihan oikeita kavereita. Mukava ajatus, että voi tehdä töitä kavereiden kanssa!

En tiedä mikä näistä on se oikea tapa toimia. Jos koittaisi vaan keskittyä töissä täysin omiin töihin ja jättäytyisi kaikesta ylimääräisestä pois, olisi mukavasti suojassa kaikelta draamalta ja ihmissuhdesotkuilta! Toisaalta työ on iso osa elämästä ihan ajallisestikin, joten kai siihenkin maailman olisi hyvä rohkeasti vähän heittäytyäkin. Ja jos heittäytyy, niin ei heittäydy hekilökohtaiseksi vaan pitää työpaikan sosiaalisen elämän ja ihmissuhteet selkeästi työasioissa ja työpaikalla. Kun lähtee töihin, voi ajatella ottavansa lomaa arjen huolista. Töistä kotiin lähtiessä työmurheet jäävät työpaikalle.

Jos sitten päättää olla töissä ja vapaalla ihan samana omana itsenään, voi saada työelämästä ja työpaikan ihmissuhteista kaiken irti. Työkaverista voi tulla vaikka loppuelämän sydänystävä! Vaarana vaan on, että kun sukset menevät ristiin vapaa-ajalla, niin ne samat sukset on ristissä myös töissä. Ja päinvastoin. Koko elämä on samaa soppaa, eikä voi enää "lomailla" töissä arjesta tai arkena töistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti