Tässä tilanne tosielämästä, jossa työnantaja ja työttömyyskassa ovat eri mieltä siitä, kumman kuuluu maksaa työntekijälle lomautusajalta palkkaa tai työttömyyskorvausta:
Tapahtumat
Työntekijä A irtisanoutui kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. A:n irtisanomisaikana työnantaja kävi muutosneuvottelut, joiden seurauksena päätettiin lomauttaa työntekijöitä. Myös A lomautettiin. A haki lomautuksen ajalle työttömyyskassasta ansiosidonnaista päivärahaa.
Työttömyyskassa hylkäsi hakemuksen, sillä sen mukaan A:lla on oikeus irtisanomisajan palkkaan työnantajalta, joten A ei voi olla oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Kassan näkemyksen mukaan työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaansa, vaikka työnantaja irtisanomisaikana lomauttaisi hänet.
Työnantajan mukaan A voitiin lomauttaa, kuten kuka tahansa muukin työntekijä, eikä lomautuksena ajalta ole palkanmaksuvelvollisuutta. Velvollisuus maksaa irtisanomisajan palkka on vain tilanteessa, jossa työnantaja ensin irtisanoo työntekijän ja irtisanomisaikana lomauttaa tämän - tai toisin päin eli tilanteessa, jossa työnantaja ensin lomauttaa ja lomautusaikana irtisanoo työntekijän.
Pohdintaa
Lomautusaika ja työnantajan irtisanoman työntekijän irtisanomisaika päällekkäin ja irtisanomiajan palkka
Työsopimuslain 5:7.2 §:n mukaan jos työnantaja ensin lomauttaa työntekijän ja myöhemmin lomautuksen kestäessä irtisanoo työntekijän, työnantajalla on velvollisuus maksaa työntekijälle irtisanomisajan palkka. Tällä säännöksellä on haluttu varmistaa, ettei työntekijä jää ilman irtisanomisajan palkkaa työnantajan irtisanoessa työsopimuksen lomautuksen kestäessä.
Entäs toisin päin - eli työnantaja ensin irtisanoo työntekijän ja tämän jälkeen irtisanomisajalla lomauttaa? Työsopimuslaissa ei ole kielletty lomauttamista irtisanomisaikana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti kuitenkin katsottu, ettei työnantaja voi vapautua velvollisuudesta maksaa irtisanomisajan palkkaa lomauttamalla jo irtisanotun työntekijän.
Eli vaikka laissa nimenomaisesti otetaan kantaa vain jo lomautetun työntekijän irtisanomiseen lomautusaikana, voidaan analogisen laintulkinnan kautta löytää vastaava velvollisuus maksaa irtisanomisajan palkka myös tilanteessa, jossa työnantaja ensin irtisanoo työntekijän ja lomauttaa tämän irtisanomisaikana.
Voidaan myös kuvitella tilanne, jossa työnantaja irtisanoo ja lomauttaa työntekijän täysin samanaikaisesti, jolloin on mahdotonta tunnistaa, kumpi toimenpide tehtiin ensin. Lakia on näin ollen tulkittava siten, että työnantajalla on velvollisuus maksaa irtisanomisajan palkka toimenpiteiden järjestyksestä riippumatta.
Molemmissa tapauksissa työntekijää suojellaan työnantajan yksipuolisesti suorittamilta toimilta, joiden seurauksena työntekijä saattaisi menettää irtisanomisajan palkkansa. Mutta tässä käsillä olevassa tapauksessa työntekijä on itse irtisanoutunut.
Työntekijän irtisanoutumisoikeus lomautusaikana ja irtisanomisajan palkka
Työntekijällä on oikeus irtisanoa työsopimuksensa lomautusaikana ilman irtisanomisaikaa eikä hän ole oikeutettu irtisanomisajan palkkaan. Poikkeuksen tähän tekee yli 200 päivää kestänyt ns. roikkolomautus, jolloin työntekijällä on oikeus irtisanoa työsopimus ilman irtisanomisaikaa ja saada irtisanomisajan palkkasa, mutta tämä poikkeus ei sovellu nyt käsillä olevaan tilanteeseen ja voidaan jättää huomioimatta.
Vaikka työntekijällä on oikeus lomautusaikana irtisanoutua ilman irtisanomisaikaa, hän voi myös irtisanoutua irtisanomisaikaa noudattaen, mutta koska hän on lomautettuna, työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta irtisanomisajalta.
Analogisella laintulkinnalla työntekijällä ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan myöskään toisin päin olevassa tilanteessa, eli työntekijä on ensin irtisanoutunut ja tämän jälkeen työnantaja lomauttaa työntekijän.
Edelleen voidaan kuvitella tilanne, jossa työnantaja lomauttaa työntekijän ja työntekijä irtisanoutuu tismalleen samalla hetkellä. Tällöin on mahdotonta tunnistaa, kumpi toimenpide tapahtui ensin. Näin ollen lakia on tulkittava siten, että työntekijällä ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan toimenpiteiden tapahtumajärjestyksestä riippumatta.
Lainsäätäjä ei liene myöskään tarkoittanut, että työntekijä voisi itse irtisanoutumalla hankkia suojan lomauttamiselta tai ainakin turvata palkanmaksu lomautuksen ajalle. Esimerkiksi tilanne, jossa työnantaja käy lomautuksista muutosneuvotteluita ja työntekijä on ilmeisen lomautusuhan alla, työntekijä voisi itse irtisanoutumalla varmistaa, että saa irtisanomisajallaan täyttä palkkaa vaikka työkaverit joutuvat lomautetuksi ilman palkkaa. Ja koska irtisanomisajat ovat vähimmäisaikoja, työntekijä voi lain, TES:n tai työsopimuksensa mukaisesta irtisanomisajasta huolimatta noudattaa työsopimuslain pisintä eli 6 kuukauden irtisanomisaikaa, ja näin saisi puolen vuoden ajaksi lomautussuojan/palkanmaksuturvan.
Työttömyyskassan näkökulma
Työttömyyskassa kuitenkin jostain syystä katsoo työntekijän olevan oikeutettu irtisanomisajan palkkaan, vaikka työntekijä on itse irtisanoutunut ja tullut lomautetuksi irtisanomisaikana - eli rinnastaa tilanteen työnantajan suorittamaan irtisanomiseen ja lomauttamiseen samanaikaisesti.
Lopuksi
Työnantajan velvollisuus maksaa irtisanomisajan palkka, jos lomautusaika ja irtisanomisaika kuluvat päällekäin, perustuu työntekijän suojeluun työnantajan "kikkailulta", joilla irtisanomisajan palkanmaksuvelvollisuus vältettäisiin samanaikaisen lomautuksen ja irtisanomisen vuoksi.
Työntekijää ei tarvitse vastaavaa suojelua tilanteessa, jossa hän on itse päättänyt irtisanoutua ja tulee lomautetuksi irtisanomisaikana. Työntekijän itse irtisanoutuessa irtisanomisaika ei ole luonteeltaan mitään erityistä suojeltavaa aikaa - työntekijähän on itse päättänyt lähteä.
Mutta vaikka työntekijä on itse irtisanoutunut, on lomautus silti työnantajan suorittama toimenpide, ja työttömyyskassa on velvollinen maksamaan työntekijälle työttömyyskorvausta lomautusajalta aivan kuten muillekin lomautetuiksi tulleille työntekijöille, joiden palkanmaksu on keskeytynyt.
