Yleiset tuomioistuimet vs. työtuomioistuin
Yleiset tuomioistuimet (käräjäoikeus, hovioikeus, korkein oikeus) tulkitsevat lakeja ja ratkaisevat lakiin perustuvia rikoksia ja riitoja. Työtuomioistuimen tehtävänä on ratkaista työehtosopimuksiin liittyviä riitoja esim. miten työehtosopimuksia ja niiden ehtoja sovelletaan ja tulkitaan, kun asiasta on erimielisyyttä. Työtuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista lakiin perustuvia riitoja.
Lakiviittaukset työehtosopimuksissa
Työmarkkinajärjestöt ovat kuitenkin jo vuosikymmeniä "kikkailleet" työehtosopimuksiin ns. lakiviittauksia, jolloin siitä viitatusta laista tai lainosasta tuleekin osa työehtosopimusta. Yleensä nämä viittaukset eivät ole kokonaisiin säädöksiin (eli kokonaisiin lakeihin) vaan joihinkin yksittäisiin säännöksiin (eli lainkohtiin esim. yksittäisiin pykäliin).
Todella tyypillistä on, että työehtosopimuksissa on viitattu työsopimuslain irtisanomis- ja lomauttamisperusteisiin siten, että näistä tulee työehtosopimuksen ehtoja. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden TES:n 35 luvussa on seuraava kohta:
Lakiviittausten tavoite ja seuraukset
Vielä en ole puhunut mitään siitä, miksi näitä lakiviittauksia tehdään.
Pääasiallinen syy on se, että näin myös tavallaan lakiin perustuvat esim. irtisanomisriidat voidaan käsitellä työtuomioistuimessa työehtosopimuksen ehtoja koskevana riitana eikä yleisissä tuomioistuimissa lakiin perustuvana riitana. Miksi?
- Työtuomioistuimesta ratkaisu saadaan jossain määrin nopeammin, esim. vuodessa kun taas käräjäoikeudesta ratkaisun saaminen saattaa kestää parikin vuotta.
- Työtuomioistuimen ratkaisu on lopullinen, kun taas käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa hovioikeuteen ja myöhemmin vielä korkeimpaan oikeuteen. Työtuomioistuimen ratkaisusta voi teoriassa valittaa korkeimpaan oikeuteen ja pyytää purkamaan työtuomioistuimen ratkaisu, mutta tällaista ei ole koskaan vapahtunut. Työtuomioistuimen olisi tullut tehdä joku aivan käsittämättömän räikeä virhe - mutta tosiaan näin ei ole koskaan vielä tapahtunut.
- Työtuomioistuimessa asiaa on ratkaisemassa useampi tuomari, jotka ovat kaikki erikoistuneet työoikeuteen, joten ratkaisu on luultavasti saman tien tismalleen oikein. Käräjäoikeudessa asiaa on ratkaisemassa yksi tuomari, jolla ei välttämättä ole työoikeuden syvällisempää osaamista, ja vääriä tuomioita voi tulla ja tulee, joita sitten joudutaan oikomaan hovioikeudessa ja joskus vielä korkeimmassa oikeudessa. Huomioiden sen, ettei työtuomioistuimen ratkaisuja ole koskaan mitätöity korkeimmassa oikeudessa, mutta käräjäoikeuksien ja myöhemmin hovioikeuksien ratkaisuja todellakin on oiottu korkeimmassa oikeudessa.
Voidaan ajatella niinkin, että on hyvä, ettei kuormiteta yleisiä tuomioistuimia työoikeusriidoilla, kun niitä voitaisiin ratkaista työtuomioistuimessa nopeammin kerralla oikein. Eli siinä mielessä nämä lakiviittaukset on niiden kikkailuluonteesta huolimatta hyvä asia!
Lakiviittauksista huolimatta työntekijällä on kuitenkin oikeus ajaa esimerkiksi irtisanomiskannetta myös käräjäoikeudessa lakiin perustuvana riitana, koska yleisillä tuomioistuimilla on aina toimivalta lakiin perustuvien riitojen ratkaisuun. Mutta yleensä työntekijätkin haluavat ajaa kanteen työtuomioistuimessa, jos se on mahdollista, koska ratkaisu saadaan nopeammin ja se on lopullinen. Kannetta ei voi ajaa molemmissa tuomioistuimissa yhtä aikaa eikä peräkkäin; työntekijän tai työnantajan - kumpi ikinä kannetta ajaa - on valittava kumpaa "reittiä" käyttää.
Lakiviittausten ongelmaseuraukset
Tulkintamenetelmien ero
Eräs hyvin teoreettinen - tai suorastaan akateeminen pohdinta - on, että työtuomioistuin on tavallaan sopimustuomioistuin, joten riidan ratkaisussa käytetään sopimusoikeudellisia tulkintamenetelmiä. Ehkä suurin ero on siinä, että sopimuksia tulkitessa osapuolten tarkoitus tai oletettu tarkoitus sivuuttaa sanamuodon. Eli vaikka tesissä lukee, että asia on X, niin jos osapuolet ovat tarkoittaneet, että asia jopa täysin päinvastoin ei-X, niin silloin työtuomioistuin tulkitsee, että asia on ei-X, vaikka sanamuoto antaa ymmärtää jotain aivan muuta.
Lakia sen sijaan ei koskaan tulkita em. tavalla, vaan sanamuoto on ensisijainen, ja vain jos sanamuoto on epäselvä, niin lainsäätäjän oletettua tarkoitusta voidaan kaivella oikeuskäytännön, lain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden avulla tai muilla luovilla menetelmillä. Mutta ei ole koskaan mahdollista, vastaavalla tavalla kuin sopimuksia tulkistessa, että tulkinta on täysin sanamuodon vastainen.
Toisaalta, tällaista ei oikeasti tarvitse pohtia, koska lakiviittauksella osapuolet ovat tarkoittaneet, että laki on osa työehtosopimusta - ja sopimusoikeudellinen tulkinta loppuu siihen - ja viitattua lakia sitten tulkitaan normaalein laintulkintamenetelmin.
Toisaalta (toisaalta toisaalta), joskus on riitaa siitä, olivatko osapuolet tarkoittaneet lakiviittauksen ylipäätään olevan osa tessiä! Vai oliko tarkoitus vain "informatiivisena" todeta, että jonkun asian kohdalla noudatetaan lakia.
Ristiriitaiset ratkaisut
On mahdollista - ja on käynytkin niin - että työtuomioistuin päätyy erilaiseen tulkintaa kuin yleiset tuomioistuimet, jopa korkeinta oikeutta myöten. Tälle ei oikein voi mitään, koska on todella korkea kynnys, että korkein oikeus lähtisi edes tutkimaan työtuomioistuimen tuomion purkukannetta.
Työtuomioistuimen ratkaisu ennakkopäätöksenä
Vain korkein oikeus (ja korkein hallinto-oikeus) ovat ennakkopäätöstuomioistuimia. Työtuomioistuimen ratkaisuihin ei ole käsittääkseni koskaan viitattu ennakkopäätöksenä tuomiossa - ainakaan korkeimmassa oikeudessa. KKO on joskus viitannut johonkin työtuomioistuimen ratkaisuun lähinnä "informatiivisena" mutta ei ennakkopäätöksenä. Työtuomioistuimen ratkaisuilla voidaan katsoa olevan samanlainen painoarvo kuin esim. oikeuskirjallisuudella, kun yleiset tuomioistuimet ratkaisevat asioita.
Työtuomioistuimen ratkaisut toimivat kyllä ennakkopäätöksinä toisille työtuomioistuimen tuomioille.
